Puntilan maminaa

 Näin puhkesi meidän vauvakupla Asioita joihin ei koskaan pysty varautumaan, ei pysty uskomaan että se osuisi omalle kohdalle, lapsen vakava sairastuminen. Meidä pikkuneiti sairastui heinäkuussa 1-tyypin diabetekseen. Heinäkuun piti olla ihanaa aikaa, meillä oli melkein 2kk ikäinen iloinen vauva ja Metalliyrittäjälläkin odotettu  kesäloma. Muistan kuitenkin kuinka Ellenillä oli päivittäin kauheita uhmakohtauksia ja paha ummetus. Juuri tuon ummetuksen piikkiin laitoinkin ensin lisääntyneen juomisen ja vähentyneen ruokahalun, mutta kun olin viikon verran pyykännyt petivaatteita vaipan petettyä suuren virtsamäärän takia, aloin huolestumaan. Googlasin suoraan "diabetes oireet". Alitajuisesti tiesin. Päivystykseen lähdettiin eräs lauantai iltapäivä, oltiin laitettu neiti jo päiväunille ja söin itse lounasta kun googlasin taas "diabetes". Kun  hakutuloksissa silmiin osui teksti "hengenvaarallinen happomyrkytys" ilmoitin Metalliyrittäjälle että nyt muuten lähdetä...

 Pikkusisko 💓 Pikkusisko oli yhtä täsmällinen kuin siskonsa ja syntyi rv 39+6. Hän on täydellinen pakkaus ja muistuttaa siskoaan, mutta on samalla ihan itsensä näköinen. Emme voisi olla onnellisempia.💕 Isosisko on ottanut uuden perheenjäsenen rakkaudella vastaan ja suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta ollaan vältytty. Suurin haaste isosiskolla on ollut ymmärtää että vauva tarvitsee äitiä välillä samaan aikaan kun hän, ja silloin hän on se joka joutuu odottamaan vuoroaan. Ei aina ihan helppoa pienelle uhma-ikäiselle... 😅 Nyt 6 viikon kokemuksella sanoisin että vauva on rauhallinen ja on aika helpostikin tullut osaksi meidän arkea. Toku äitinä saan päivät pitkät mennä pää kolmantena jalkana mutta toisaalta tuntuu että päivä päivältä kaikki helpottuu.  Tällä hetkellä pyöritän arkea yksin kotona lasten kanssa joten kirjoittelen synnytyskertomuksen sekä vauvan ensimmäisistä viikoista kunhan ehdin ja jaksan. 😅  Nauttikaa kesästä! 🌞

 Ihanan kamalat viimeiset hetket,  RV 37-40 Äitiysloma; nauti, tee asioita mistä saat energiaa ja nuku kun vielä voit. Ööh nää. Minun kohdallani raskauden viimeiset viikot olin lähinnä "yritä saada maailma valmiiksi ennen synnytystä" - moodissa. Samanlainen fiilis kuin olisin jäämässä kesälomalle. Vaikka en todellakaan ole. 😅 Kroppa ja pää oli hajalla liitoskivuista eli liikkumattomuudesta ja öisin en pystynyt nukkumaan koska kivut ja närästys pakottivat kokoajan vaihtamaan asentoa. Ainoastaan tieto siitä että raskaus olisi pian ohi piti minut järjissäni. Onneksi näihin viikkoihin sisältyi myös paljon kivoja juttuja kuten vappu ja äitienpäivä. Kahden koronavuoden jälkeen oli esim. kiva päästä ihmisten ilmoille, perinteiselle vappulounaalle.  Pari viikkoa ennen laskettua aikaa, vauva laskeutui, eli vatsani tipahti alemmas ja oloni oli melkein normaali ja pystyin nukkumaan paremmin kuin moneen kuukauteen. Uni on minulle todella tärkeä osa henkistä hyvinvointia, olen nimitt...

 Baby nro 2 Paljon huhuttu vauva on vihdoin totta! 💓 Kyllä hänestä onkin puhuttu, monet "tiesivät" taas että olen raskaana jo kauan ennen kuin pikkuinen oli edes "tehty"... 😂 Hauskaa miten edellisen raskauden alku toistuu kuin kopiona tässä toisessa. No oli miten oli, nyt sitä ollaan virallisesti raskaana. Läheisille kerrottiin aika pian, heti varhaisultran jälkeen. Ellenille kerrottiin vasta ensimmäisen "oikean" ultran jälkeen, jottei hän selittäisi kaikille mamman masussa kasvavasta sisaruksesta ennen kuin varmistimme, että bebellä on kaikki hyvin tähän mennessä.  Voin kertoa että raskaaksi tuleminen näin syksyllä, kun lokakuussakin vietetään kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta, oli hiukan rankkaa. Kun Instagram oli täynnä kuolleita lapsia ja keskenmenoja tarinoita oli välillä vaikea pysyä positiivisena ja toiveikkaana siitä, että meidän pikkuisella on kaikki hyvin masussa.  Pelot olivat onneksi turhia ja 12vkon ultra...

 Nämä arvot tahdon lapselleni opettaa Nyt kun Ellen alkaa lähestyä 2 vuoden ikää, olen alkanut miettiä, mitä elämänarvojani haluaisin hänen minulta "perivän". Kaikki me olemme erilaisia, ja toivon että Ellen uteliaasti ottaa selvää mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita, mutta muutaman minulle tärkeän asian aion hänelle esitellä. Se on sitten hänen oma asiansa omaksuuko hän nämä samat arvot vai ei. 💕 Luonto Ehdottomasti itselleni tärkein arvo on luonto, siellä oleskelu ja sen antimista nauttiminen. Verenperintönä tämä tulee vahvasti sekä minun että Metalliyrittäjän puolelta, isovanhempamme ovat olleet maanviljelijöitä ja kalastajia. Itse nautin maaseudun hiljaisuudesta, viljan tuoksusta sekä metsässä haahuilemisesta.  Tätä metsässä haahuilemista olemme jo pikku neidin kanssa alkaneet harrastamaan ja potkupyörän nokka suuntaakin usein kohti lähimetsää. Mofin ja Fafan traktorit ja työkoneet ovat myös todella kiinnostavia... 🌾 Eläinrakkaus Toinen hyvin luonnollinen asia mei...

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka...

 Muistelut osa 1: Ensimmäinen raskaus Raskaus oli meillä ollut enemmän tai vähemmän toiveissa yli vuoden, jotenkin sen oli jo melkein jopa unohtanut. No kuitenkin tammikuussa 2019 päätettiin (aika villien 😁) uudenvuoden pippaloiden jälkeen pitää tipaton tammikuu, ilman siis MITÄÄN taka-ajatuksia raskaudesta tms. Huvittavinta oli kun kaikki kokoajan kyseli et olenko paksuna kun ei olla viihteellä ja me tietenkin vastattiin että no en ole, tipatonta vaan vietetään. Sitten loppukuusta oli jotain menkkatuntemuksia mutta itse menkkoja ei kuulunut. Sitä sitten ihmettelin Metalliyrittäjälle että mikäköhän homma niin hän heitti että ehkä olen raskaana. Minä siihen vastasin että aika epätodennäköistä!  Asia jäi kuitenkin takaraivoon vaivaamaan ja viikko tämän jälkeen tein varmuuden vuoksi raskaustestin, koska viihteelle oltiin sinä viikonloppuna lähdössä. Kerrottakoon että raskaustestejä mulla oli tyyliin aina kaapissa koska kiertoni oli hieman vinksallaan ehkäisyn lopettamisen jälkee...

 Ensimmäinen kuukausi uutta arkea Sinne se sujahti, ensmminen kuukausi uutta arkea. Maaliskuun alusta aloitettiin meidän perheessä uudet kuviot kun Ellen aloitti päiväkodissa ja minä palasin osa-aikaisesti takaisin töihin.  Päiväkoti aloitettiin tutustumisviikolla, eli käytännössä käytiin päivittäin päiväkodilla leikkimässä ja kokeiltiin myös sitä että Ellen jäi esim kauppareissun ajaksi päikkyyn leikkimään. Loppuviikosta harjoiteltiin myös päiväunien nukkumista päiväkodissa. Koronasta huolimatta sain tietyin säännöin olla Ellenin mukana päiväkodilla, mikä helpotti tämän äidin huolta sopetumisesta todella paljon. Toisella viikolla päiväkoti arki lähti kunnolla käyntiin ja ainoastaan päivän pituus pidettiin vähän lyhyempänä kuin se normaalisti tulisi olemaan.  Kaikki on sujunut niin hyvin! Tietysti helpotti se että pidin pientä lomaa maaliskuun alussa, eli lähinnä tein etätöitä, ja siten pystyttiin pehmentämään Ellenin päiväkodin aloitusta. Ollaan saatu palautetta päiväkod...

 Kaiken se kestää, vai kestääkö? "Isot pojat ovat kertoneet, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin", oli Metalliyrittäjän argumentti kun hän ehdotti että voisimme laittaa seuraavan vauvan jo tilaukseen. Ellen oli 3 kk ikäinen.   Ei varmaan tarvitse kertoa mitä mieltä minä olin. Kerron silti. 😁 Taisin todeta jotain siihen malliin että mikäli hän hoitaisi raskauden kaikkine kremppoineen, synnytyksen ja yöheräilyt ni tottahan toki, pistetää pulla uniin. Sanoisin että tämä oli mielipiteeni niin kauan kunnes arki alkoi viime kesänä tasoittumaan, Ellen nukkui hyvin ja oli muutenkin kivaa. Kunnes mielipiteeni taas muuttui, tuli nimittäin kesälomat, tai siis tuli kaikille muille tavallisille perheille ja pariskunnille. Metalliyrittäjä piti ehkä 3 pv lomaa, ja minulla muistu taas mieleen kuinka raskausaikana peruuntui niin ikään hänen kesälomansa jonka lupasi hyvittää isyyslomana. Ei ole isyyslomaa näkynyt. Kotiuduimme synnäriltä lauantaina ja maanantaina Metalliyrittäjä meni ta...

 Äläkä vaan kerro että teillä nukutaan hyvin... Vauvavuotena kävi ilmi että olen vähän erilainen äiti. Ellenin ollessa kolmeviikkoinen, törmäsin kaupassa toiseen äitiin joka kovasti ihmetteli miten pystyin jättämään minun vastasyntyneen tunniksi  kotiin Metalliyrittäjän kanssa ja tulla YKSIN kauppaan.  Olen ollut sellainen äiti joka tarvitsee omaa aikaa, aina tietyin väliajoin. Monet ovat tuominneet ja monet ovat olleet kateellisia minun kyvylle irtautua lapsesta. Ellen taisi olla 3kk ikäinen kun oli ensimmäisen kerran yökylässä isovanhemmillaan. Tämä ei tietysti olisi ollut mahdollista mikäli hän olisi ollut tissillä roikkuva, 6 kertaa yössä heräävä pikkuvauva. Minun "onnekseni" hän on tullut vanhempiinsa eli on ihan pienestä saakka ollut itsenäinen pieni pakkaus. Hän on myös aina nukkunut hyvin. Neljän kuukauden ikäisenä tuli kuitenkin hulinat ja yöheräilyt lisääntyivät niin että tunnin parin välein olin vauvan kanssa hereillä. Taisin KOLME yötä jaksaa tätä, ennenkuin i...

Hyvä, Paha - Päiväkoti  Nyt se olisi sitten ajankohtaista meidän perheelle, päiväkoti. Johan tätä on jo viime kesästä saakka mietitty ja pähkäilty. Mieheni yhtiökumppani oli jopa kesän lopulla alustavasti kysellyt olisiko päiväkodissa tilaa meidän neidille, että saisivat minut takaisin töihin. Päätettiin kuitenkin vallitsevan maailmantilanteen takia lykätä päiväkotiasiaa kunnes Ellen täyttäisi vuoden. Tuli 1-v syntymäpäivät, tuli vuodenvaihde - noup. Tammikuussa kuitenkin tehtiin päätös lähteä kyselemään päiväkodeista josko löytyisi tilaa myöhemmin keväällä. Muutaman kommervenkin jälkeen tuli puhelu joka vahvisti että maaliskuussa se olisi menoa, Ellen menisi osa-aikaisesti päiväkotiin ja minä takaisin töihin. Päiväkoti-asiaa pähkäillessä tuli kyllä mietittyä asiaa aika monelta kantita, ja luettua MONIA mielipidekirjoituksia. Onko se vaan laitos jonne vanhemmat dumppaa jälkikasvun jotta saisivat omaa aikaa?  Kyllä, näköjään työntekoa kutsutaan nykyään omaksi ajaksi. Mikäli ole...

Ensimmäinen postaus! ”No nyt me joudutaan jonnekin blogiin...” ... näin mieheni mutisi koiralle, kun kerroin hänelle ajatuksestani kirjotella blogia meidän elämästämme. Hymähdin ja totesin "Joo", olinhan jo varautunut tähän mieheni todella tyypilliseen reaktioon. Taitaa oikeasti olla mielissään kun olen keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Ajatusta blogista olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien kun tulin raskaaksi eli noin 2 vuotta. Alkuun ajattelin että olisi kiva kirjoitella raskauden vaiheista ja tulevasta vauvavuodesta. Paskat minä mitään sellaista ehdin, ensin oli jäätävä raskauspahoinvointi jolloin pelkkä näyttöön päin katsominen sai aikaan pytyn halailua ja sitten tuli vauvavuosi jolloin koin sellaista kasvua sekä ihmisenä että äitinä että en niitä tunnemyrskyjä halunnut näyttää kuin ihan lähimmille (voi niitä raukkoja 😁). Ehkä vielä palaan sekä raskausaikaan, synnytykseen että vauvavuoteen vähän tuonnepana.  Niinpä nyt kun voimavarat alkavat palautua ajattelin et...