Puntilan maminaa

 Ensimmäinen kuukausi uutta arkea Sinne se sujahti, ensmminen kuukausi uutta arkea. Maaliskuun alusta aloitettiin meidän perheessä uudet kuviot kun Ellen aloitti päiväkodissa ja minä palasin osa-aikaisesti takaisin töihin.  Päiväkoti aloitettiin tutustumisviikolla, eli käytännössä käytiin päivittäin päiväkodilla leikkimässä ja kokeiltiin myös sitä että Ellen jäi esim kauppareissun ajaksi päikkyyn leikkimään. Loppuviikosta harjoiteltiin myös päiväunien nukkumista päiväkodissa. Koronasta huolimatta sain tietyin säännöin olla Ellenin mukana päiväkodilla, mikä helpotti tämän äidin huolta sopetumisesta todella paljon. Toisella viikolla päiväkoti arki lähti kunnolla käyntiin ja ainoastaan päivän pituus pidettiin vähän lyhyempänä kuin se normaalisti tulisi olemaan.  Kaikki on sujunut niin hyvin! Tietysti helpotti se että pidin pientä lomaa maaliskuun alussa, eli lähinnä tein etätöitä, ja siten pystyttiin pehmentämään Ellenin päiväkodin aloitusta. Ollaan saatu palautetta päiväkod...

Hyvä, Paha - Päiväkoti  Nyt se olisi sitten ajankohtaista meidän perheelle, päiväkoti. Johan tätä on jo viime kesästä saakka mietitty ja pähkäilty. Mieheni yhtiökumppani oli jopa kesän lopulla alustavasti kysellyt olisiko päiväkodissa tilaa meidän neidille, että saisivat minut takaisin töihin. Päätettiin kuitenkin vallitsevan maailmantilanteen takia lykätä päiväkotiasiaa kunnes Ellen täyttäisi vuoden. Tuli 1-v syntymäpäivät, tuli vuodenvaihde - noup. Tammikuussa kuitenkin tehtiin päätös lähteä kyselemään päiväkodeista josko löytyisi tilaa myöhemmin keväällä. Muutaman kommervenkin jälkeen tuli puhelu joka vahvisti että maaliskuussa se olisi menoa, Ellen menisi osa-aikaisesti päiväkotiin ja minä takaisin töihin. Päiväkoti-asiaa pähkäillessä tuli kyllä mietittyä asiaa aika monelta kantita, ja luettua MONIA mielipidekirjoituksia. Onko se vaan laitos jonne vanhemmat dumppaa jälkikasvun jotta saisivat omaa aikaa?  Kyllä, näköjään työntekoa kutsutaan nykyään omaksi ajaksi. Mikäli ole...

Ensimmäinen postaus! ”No nyt me joudutaan jonnekin blogiin...” ... näin mieheni mutisi koiralle, kun kerroin hänelle ajatuksestani kirjotella blogia meidän elämästämme. Hymähdin ja totesin "Joo", olinhan jo varautunut tähän mieheni todella tyypilliseen reaktioon. Taitaa oikeasti olla mielissään kun olen keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Ajatusta blogista olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien kun tulin raskaaksi eli noin 2 vuotta. Alkuun ajattelin että olisi kiva kirjoitella raskauden vaiheista ja tulevasta vauvavuodesta. Paskat minä mitään sellaista ehdin, ensin oli jäätävä raskauspahoinvointi jolloin pelkkä näyttöön päin katsominen sai aikaan pytyn halailua ja sitten tuli vauvavuosi jolloin koin sellaista kasvua sekä ihmisenä että äitinä että en niitä tunnemyrskyjä halunnut näyttää kuin ihan lähimmille (voi niitä raukkoja 😁). Ehkä vielä palaan sekä raskausaikaan, synnytykseen että vauvavuoteen vähän tuonnepana.  Niinpä nyt kun voimavarat alkavat palautua ajattelin et...