Ensimmäinen uhma
Salattu ensimmäinen uhma AAAAH tätä taaperon elämää. Tuntuu että kokoajan saa olla odottamassa mikä seuraava vaihe on lapsen kehityksessä tällä kertaa vuorossa. Heti kun huomaa arjen taas tasoittuneen ja jonkin vaiheen menneen ohi, on jo seuraava kolkuttelemassa ovelle. Sen lisäksi että Ellen oppi 1 v iässä kävelemään, nautimme myös unitaantumasta, jolloin herättiin klo 01 huutamaan kurkku suorana ja valvottiin pari tuntia kunnes sänkyyn laitto ei enää aiheuttanut uutta huutomyrskyä. Oli vaiheita jolloin vain äiti kelpasi yöunille laittamiseen ja on edelleen myös ajanjaksoja jolloin Metalliyrittäjä on ainoa joka saa auttaa arjen askareissa. Oli vaihe (ehkä yksi ärsyttävimmistä) jolloin Ellen leikki ruualla heittelemällä sitä ympäri keittiötä ja nauroi päälle katsoen kokoajan silmiin, kuin kokeillakseen millaisen reaktion tällä kertaa saisi. Tuli ihan mieleen Fasu- koiramme joka nuorena koirana kusi sohvalle katsoen samalla suoraan silmiin kuin sanoakseen "sanoitko EI - no mitäs tä