Puntilan maminaa

Salattu ensimmäinen uhma AAAAH tätä taaperon elämää. Tuntuu että kokoajan saa olla odottamassa mikä seuraava vaihe on lapsen kehityksessä tällä kertaa vuorossa. Heti kun huomaa arjen taas tasoittuneen ja jonkin vaiheen menneen ohi, on jo seuraava kolkuttelemassa ovelle. Sen lisäksi että Ellen oppi 1 v iässä kävelemään, nautimme myös unitaantumasta, jolloin herättiin klo 01 huutamaan kurkku suorana ja valvottiin pari tuntia kunnes sänkyyn laitto ei enää aiheuttanut uutta huutomyrskyä. Oli vaiheita jolloin vain äiti kelpasi yöunille laittamiseen ja on edelleen myös ajanjaksoja jolloin Metalliyrittäjä on ainoa joka saa auttaa arjen askareissa. Oli vaihe (ehkä yksi ärsyttävimmistä) jolloin Ellen leikki ruualla heittelemällä sitä ympäri keittiötä ja nauroi päälle katsoen kokoajan silmiin, kuin kokeillakseen millaisen reaktion tällä kertaa saisi. Tuli ihan mieleen Fasu- koiramme joka nuorena koirana kusi sohvalle katsoen samalla suoraan silmiin kuin sanoakseen "sanoitko EI - no mitäs tä

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka