Puntilan maminaa

Huihaj ja pikkusisko onkin jo 9kk! Hävettää ihan kuinka tämän pienen vauvavuosi on loppusuoralla ja tuntuu etten ole ehtinyt ollenkaan paneutua siihen. Yritin eilen täytellä vauvakirjaa ja muistella milloin hän ensimmäisen kerran kannatteli päätään, hymyili, jokelsi, kääntyi selältä mahalleen jne. Jotenkin kaikki merkkipaalut ovat jääneet taka-alalle kun olemme enemmän keskittyneet isosiskoon. Noh onneksi puhelimessa on jonkin verran kuvia kuitenkin, ja sieltä voi vauvavuotta jotenkin hahmotella...  1 viikon ikäisenä 💗  ... 3kk ikäisenä 💗  ... 6kk ikäisenä 💗  ... ja 9 kk ikäisenä 💗 Aikamoinen pimu tästä meidän pikkusiskosta on kuoriutumassa. Tähän mennessä hän osaa todistettavasti jo kannatella päätään, hymyillä, jokeltaa, kääntyä selältä mahalleen ja lisäksi ryömiä, mennä istumaan ja sanoa kakka. 😂 Hän on meidän perheen iloinen höpöttäjä ja uskon että juuri hänen oli tarkoitus tulla meidän perheeseen ns. keventämään tunnelmaa. 😄💗

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka...