Meidän vauvavuosi maustettuna koronalla
Muistelut osa 3: Vauvavuosi
Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä. Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa.
1. viikko
Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan takaisin ja kuinka ehtisin enää nukkua niin ja niin kauan jos nyt nukahtaisin. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun aamulla pitäisi herätä tiettyyn aikaan. Suorittaja luonteeni ei antanut minun nauttia sairaala-ajasta, koin että minua kytätään kokoajan ja että minua ei päästetä kotiin ellen suoriudu uudesta äiti-roolistani tarpeeksi hyvin. Huvittavaa näin jälkikäteen (ja ei väsyneenä) ajateltuna. 😄 Henkilökunta oli todella ammattitaitoista ja suurin osa heistä myös aamuöisin hyväntuulisia. 😁
Kotiin päästiin lauantaina lääkärintarkastuksen jälkeen, ja siellä meitä odotti onnellisen tietämätön koiramme. Järkytys oli sille aika iso kun kotiin tuotiin joku uusi ihminen joka vei kaikkien huomion. Muistan kunka laskin kantokopan olohuoneen lattialle ja päästin Fasun uutta tulokasta tervehtimään. Siinä Fasu sitten haukkui nonstoppina varmaan 5 min kunnes huomasi ettei vauva reagoi eikä pelästy hänen haukuntaansa millään lailla. Sehän vasta pelottavaa olikin kun oli tullut joku mini-ihminen joka viis veisasi hänen pelottelu yrityksistä. Haukkuminen loppui aika pian ja illan aikana Fasu varovasti haistellen tutustui tulokkaaseen. Tiesin, että kun Fasu huomaa ettei tässä uudessa tulokkaassa ole mitään uhkaavaa, hän kyllä rauhoittuu.
Oma stressinikin laukesi kun pääsin kotiin omaan rauhaan ja sain vähän nukuttuakin.
0-3 kk
Kaunistelematta elämäni rankimmat kuukaudet. Sain alle 10 pv synnytyksen jälkeen kohtutulehduksen joka pakotti meidät siirtymään osittaiseen imetykseen ja aloittamaan pulloruokinnan koska kovan kuumeeni vuoksi maidon määrä väheni merkittävästi. Lisäksi tulehdukseen saamani lääkkeet aiheuttivat Ellenille vatsavaivoja eli hän lähinnä söi, itki ja nukkui. Iltaisin pääsin vasta klo 01 aikoihin yöunille kun Elleniä ei sitten jostain syystä yhtään väsyttänyt klo 22-01 välisenä aikana. Muistan kuinka kateellisena kuuntelin Metalliyrittäjän kuorsausta joka kantautui yläkerrasta.😄
Myös Metalliyrittäjän työkiireet, ristiäisten järjestäminen ja kaiken uuden opettelu vaati niin paljon voimavaroja että ensimmäiseen 3kk en kauheasti kotoa lähtenyt muuta kuin neuvolaan. 😅 Mutta vaikka oli rankkaa, elin samalla niin ihanaa vauvakupla-aikaa, etten vaihtaisi sitä mihinkään. Oli ihana seurata kuinka meidän pieni nyytti otti katsekontaktin, oppi nostamaan päätään ja antoi meille ensimmäisen hymynsä. 💞
Kun Ellen oli 3 kk ikäinen hän kävi ensimmäistä kertaa yökylässä isovanhemmillaan. Söi ja nukkui kuten kotonaan ja me vanhemmat saimme hetken nauttia omasta ajasta. Antoi muuten hurjasti energiaa vauva-arkeen kun sai hetken ajatella muuta. 😉 Onnea on toimiva tukiverkko! 💗
4-6 kk
Suurin muutos taisi olla että lopetin imettämisen, koska huolimatta siitä että Ellen viihtyi tissillä usein ja jopa tunnin kerrallaan, maidontuotanto hiipui eikä hän lopulta enää halunnut edes tissille ja oli jatkuvasti nälkäinen ja kiukkuinen. Jatkoimme siis tästä eteenpäin pulloruokinnalla ja sen seurauksena meillä oli hyväntuulinen vauva, ja minulla oli taas energiaa ja aikaa muuhunkin kuin imettämiseen tai sen yrittämiseen. Aloitettiin myös kiinteiden maistelu heti kun neiti täytti 4 kk, ja nehän neidille maistui! Neuvolasta ihan kyselin että kuinka paljon saan tuolle neidille kiinteitä antaa kun tuntui että hän oli kuin linnunpoikanen kiinteitä kohtaan. 😄
Neuvolakäynnin yhteydessä kävimme tutustumassa neuvolan tiloissa järjestettävään vauvakerhoon, jonne meidän oli tarkoitus osallistua seuraavalla viikolla. Tuli korona. Ei menty. Ei menty enää minnekkään. Suretti että emme päässeet vauvauintiin, kerhoon, kahvilaan, ravintolaan tai sukulaisilla käymään. Tuntui että korona vei Elleniltä kaikki vauvavuoden kohokohdat, vaikkei se niin tietysti ollut, mutta silloin tuntui siltä.
7-9 kk
Varmaan vauvavuoden "helpoin" ajanjakso. Aloin esim. haaveilemaan pikkusisaruksesta koska tuntui että kaikki on niin helppoa... Raskaudesta palautuminen oli myös tullut siihen pisteeseen että vain raskausvatsasta jäänyt maharöllykkä muistutti asiasta. Ellen nukkui ja söi hyvin, eli oli sellainen hyväntuulinen "helppo" lapsi, oli kesä ja kaikki oli ihanaa. 😄 Arkea aikataulutti Ellenin päiväunirytmi josta en halunnut paljoa poiketa koska se vaikutti aina yöuniin. Olen edelleen tyytyväinen valintaani laittaa vauva nukkumaan kellon mukaan enkä ns. lapsentahtisesti. Ellen kun on aina ollut sellainen että vasta liian väsyneenä alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä ja kuten kaikki tietää niin silloin on jo ns. paskat housussa unien suhteen.
Hampaita tuli tasaisen tahtiin kokoajan, mutta neitiä ne eivät häirinneet, mitä nyt kaikkea piti pureskella. Ellen oppi istumaan, kiipeilemään ja konttamaan. Vaikka neiti on vierastanut enemmän tai vähemmän 3-4 kk ikäisestä saakka, hän on kuitenkin aina ollut reipas jos on ollut hoidossa joko isovanhemmillaan tai tädillään. Tuona kesänä otimmekin reippaasti omaa aikaa Metalliyrittäjän kanssa koska korona oli vihdoin hetkeksi hellittänyt ja hoitajien tehtävä oli lähinnä olla paikalla, Ellenin nukkuessa klo 19- 07.
10-12 kk
10kk ikäisestä lähtien Ellen kulki kävelykärryn kanssa, ja oli muutenkin todella liikkuvainen tapaus. Tällöin aloin kutsua häntä apinavauvakseni. Neiti on kuitenkin perusvarovainen mikä teki tästä ajasta aika rentoa. Konttaamisen yhteydessä opetin hänelle "peppu edellä"-konseptin jonka avulla hän sai esim. itsenäisesti kulkea terassin portaissa ja sohvalta alas. Ellen on luonteeltaan todella itsenäinen, joten tuo oli helppo opettaa koska se antoi hänelle vapauksia. Ja olihan se kätevää kun pystyi huoneen toiselta puolelta huikkaamaan tuon "käskyn" kun näki että neiti oli lähdössä sohvalta alas pää edellä. 😄 Ihan kätevää koska vaikka kuinka vahtii, niin kuten kaikki taaperoiden vanhemmat tietää, niin ei tarvi kuin selkänsä kääntää niin nuo ehtii kiipeämään ihan minne vaan...
Vauvavuosi päätettiin 2 päiväisiin 1v synttärikemuihin. Korona alkoi taas nostaa ilkeää päätään mutta saatiin juhlat järjestettyä turvallisesti siten että vieraat jaettiin kahdelle päivälle ja kolmeen eri kattaukseen. 😅 Ellen jaksoi hienosti juhlia vaikka ihmispaljous vähän ujostuttikin. Sunnuntaina viimeisten vieraiden lähdettyä, kun saatiin mekko vaihdettua perusbodyyn, Ellen otti ensimmäiset askeleensa. 💖
Kommentit
Lähetä kommentti