Tekstit

Rv 8-13

Kuva
 Aika ennen NT-ultaa eli  rv 8-13 Plussaamisen jälkeinen ihana olo ja toive siitä että pahoinvointi ei ehkä iske tässä raskaudessa, katosi kuin pieru saharaan noin rv 8. Voin pahoin 24/7 ja oksensin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olo on kuitenkin rauhallisempi kuin ensimmäisen raskauden alussa, silloin pahoinvointia lisäsi jännitys uudesta elämänvaiheesta.  Söin lähinnä mehujäitä, suolapähkinöitä ja satsumia Varhaisultran jälkeen perheeseemme iski myös viikkoja kestävä flunssakierre joka teki tästä ajasta lievästi sanottuna mielenkiintoista... En varmaan eläessäni ole ollut niin loppu kuin tällä ajanjaksolla. Ellenin vakiolause minun päivittäiseen zombi-oloon oli "mamma pipi". Tuntui kurjalta etten jaksanut touhuta ja ulkoilla neidin kanssa juuri ollenkaan, pahimpina päivinä lapsenvahtina toimi lähinnä Pipsa Possu, Blippi ja Muumit.  Ainoa asia joka piti minut järjissäni oli, että koska pahoinvointi oli niin rajua, pikku Bebellä olisi todennäköisesti kaikki hyvin. 💗 Kuitenk

Rv 3-7 ja varhaisultra

Kuva
 Plussaaminen ja aika ennen varhaisultraa Muutaman kuukauden kuluttua siitä kuin annoimme vauvalle luvan tulla, plussasin. Elettiin syyskuuta ja epäuskoisena tein kolme testiä ennenkuin uskoin asian todeksi. Muistan ajatelleeni että tulipa tämä nyt nopeasti, hiukan jopa hävetti miten nopeasti. Ollaan onnekkaita. 💗 Päätämme pitää asian salaisuutena muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Olo on mitä mainioin ja ainoastaan sykkeen nousu rasituksessa paljastaa itselleni että jotain sisälläni tapahtuu. Pystyn syömään normaalisti ja kahvikin maistuu. Olisikohan tämä poika kun voin niin hyvin? Sitten kaivelen Ellenin odotuksen blogikirjoituksia ja huomaan että tuolloinkin pahoinvointi alkoi vasta viikoilla 7-8. Elättelen kuitenkin viimeiseen asti toivetta siitä että saan nauttia myös alkuraskaudesta ilman sen suurempia kremppoja. Jännitän varhaisultraa. On lokakuu ja vietetään  kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta. Onkohan tämä sattumaa, mitä jos me ollaan yksi niist

Meille tulee vauva!

Kuva
 Baby nro 2 Paljon huhuttu vauva on vihdoin totta! 💓 Kyllä hänestä onkin puhuttu, monet "tiesivät" taas että olen raskaana jo kauan ennen kuin pikkuinen oli edes "tehty"... 😂 Hauskaa miten edellisen raskauden alku toistuu kuin kopiona tässä toisessa. No oli miten oli, nyt sitä ollaan virallisesti raskaana. Läheisille kerrottiin aika pian, heti varhaisultran jälkeen. Ellenille kerrottiin vasta ensimmäisen "oikean" ultran jälkeen, jottei hän selittäisi kaikille mamman masussa kasvavasta sisaruksesta ennen kuin varmistimme, että bebellä on kaikki hyvin tähän mennessä.  Voin kertoa että raskaaksi tuleminen näin syksyllä, kun lokakuussakin vietetään kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta, oli hiukan rankkaa. Kun Instagram oli täynnä kuolleita lapsia ja keskenmenoja tarinoita oli välillä vaikea pysyä positiivisena ja toiveikkaana siitä, että meidän pikkuisella on kaikki hyvin masussa.  Pelot olivat onneksi turhia ja 12vkon ultra

Puntilassa asuu nyt kaksivuotias!

Kuva
 2v synttärit ja havaintoja äidin kadonneesta vauvasta Päästiin lokakuun alussa viettämään  neidin 2v-synttäreitä. Kovasti jännättiin että pilaako jokin flunssa suunnitellun syntymäpäiväviikonlopun, mutta kaikki meni oikein hyvin. Synttäreitä vietetttiin siis koko viikonloppu, ja oli ihanaa huomata kuinka niin moni halusi tulla juhlistamaan meidän ei enää niin pientä vauvaa. 😍 Ensimmästen vieraiden kohdalla lahjoja vähä ihmeteltiin mutta kun sunnuntai-iltana viimeiset vieraat saapuivat lahjoineen, ne otettiin vastaan tyynen tottuneesti. Tarjoiluissa mentiin tänä vuonna helpoimman kautta. Kakku tilattiin, suolaiset piirakat leipoi siskoni ja muuten mentiin ns. valmistuotteilla. Olin ensin harkinnut leipovani sitä sun tätä mutta totesin että arki on tällä hetkellä aivan liian kiireistä mihinkään ylimääräiseen. Toki olisin voinut painaa yövuoroa mutta jotenkin koen että mielummin olen levännyt ja hyväntuulinen äiti. 😁 Tarjolla meillä oli mm.  mustikka-valkosuklaa täytekakku, macaronseja

Perintönä arvot

Kuva
 Nämä arvot tahdon lapselleni opettaa Nyt kun Ellen alkaa lähestyä 2 vuoden ikää, olen alkanut miettiä, mitä elämänarvojani haluaisin hänen minulta "perivän". Kaikki me olemme erilaisia, ja toivon että Ellen uteliaasti ottaa selvää mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita, mutta muutaman minulle tärkeän asian aion hänelle esitellä. Se on sitten hänen oma asiansa omaksuuko hän nämä samat arvot vai ei. 💕 Luonto Ehdottomasti itselleni tärkein arvo on luonto, siellä oleskelu ja sen antimista nauttiminen. Verenperintönä tämä tulee vahvasti sekä minun että Metalliyrittäjän puolelta, isovanhempamme ovat olleet maanviljelijöitä ja kalastajia. Itse nautin maaseudun hiljaisuudesta, viljan tuoksusta sekä metsässä haahuilemisesta.  Tätä metsässä haahuilemista olemme jo pikku neidin kanssa alkaneet harrastamaan ja potkupyörän nokka suuntaakin usein kohti lähimetsää. Mofin ja Fafan traktorit ja työkoneet ovat myös todella kiinnostavia... 🌾 Eläinrakkaus Toinen hyvin luonnollinen asia mei

Ensimmäinen uhma

Kuva
Salattu ensimmäinen uhma AAAAH tätä taaperon elämää. Tuntuu että kokoajan saa olla odottamassa mikä seuraava vaihe on lapsen kehityksessä tällä kertaa vuorossa. Heti kun huomaa arjen taas tasoittuneen ja jonkin vaiheen menneen ohi, on jo seuraava kolkuttelemassa ovelle. Sen lisäksi että Ellen oppi 1 v iässä kävelemään, nautimme myös unitaantumasta, jolloin herättiin klo 01 huutamaan kurkku suorana ja valvottiin pari tuntia kunnes sänkyyn laitto ei enää aiheuttanut uutta huutomyrskyä. Oli vaiheita jolloin vain äiti kelpasi yöunille laittamiseen ja on edelleen myös ajanjaksoja jolloin Metalliyrittäjä on ainoa joka saa auttaa arjen askareissa. Oli vaihe (ehkä yksi ärsyttävimmistä) jolloin Ellen leikki ruualla heittelemällä sitä ympäri keittiötä ja nauroi päälle katsoen kokoajan silmiin, kuin kokeillakseen millaisen reaktion tällä kertaa saisi. Tuli ihan mieleen Fasu- koiramme joka nuorena koirana kusi sohvalle katsoen samalla suoraan silmiin kuin sanoakseen "sanoitko EI - no mitäs tä

Meidän vauvavuosi maustettuna koronalla

Kuva
Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka