Puntilan maminaa

 Risukasa on täällä, missä aurinko? Sisältövaroitus, jos et halua lukea minun paskan päivän tekstiä niin lopeta lukeminen tähän. 😄  Onko sinulle koskaan tullu tunne että aina kun ajattelet että voi että nyt tuntuu hyvälle/ helpolle/ onnelliselle ni hetken päästä kaikki tulee ryminällä alas? Minulla on nyt ollu ihan älytön puoli vuotta ja voin rehellisesti sanoa että päivät jolloin olen ollut onnellinen, on jäänyt tosi vähäiselle.  Kaikki alkoi viime heinäkuussa, kun korona taas tuli meille kylään ja ajattelin, että onpa tästä Ellenin sairastamisesta tullut HELPPOA, neiti katselee päivän pari televisiosta piirrettyjä ja se on sitten siinä. Niin TADAA universumi katsoo että jaa kokeileppa elää diabeteksen kanssa jos kerran sairastaminen on sinun mielestä helppoa. Noh voitte kuvitella että juu ei ole sairastaminen enää ollut helppoa. En lähde sen enempää selittämään mihin kaikkeen diabetes vaikuttaa kun tulee ihan normi flunssa, vatsataudista puhumattakaan.  Noh seuraavaksi syksyllä saat

 Näin puhkesi meidän vauvakupla Asioita joihin ei koskaan pysty varautumaan, ei pysty uskomaan että se osuisi omalle kohdalle, lapsen vakava sairastuminen. Meidä pikkuneiti sairastui heinäkuussa 1-tyypin diabetekseen. Heinäkuun piti olla ihanaa aikaa, meillä oli melkein 2kk ikäinen iloinen vauva ja Metalliyrittäjälläkin odotettu  kesäloma. Muistan kuitenkin kuinka Ellenillä oli päivittäin kauheita uhmakohtauksia ja paha ummetus. Juuri tuon ummetuksen piikkiin laitoinkin ensin lisääntyneen juomisen ja vähentyneen ruokahalun, mutta kun olin viikon verran pyykännyt petivaatteita vaipan petettyä suuren virtsamäärän takia, aloin huolestumaan. Googlasin suoraan "diabetes oireet". Alitajuisesti tiesin. Päivystykseen lähdettiin eräs lauantai iltapäivä, oltiin laitettu neiti jo päiväunille ja söin itse lounasta kun googlasin taas "diabetes". Kun  hakutuloksissa silmiin osui teksti "hengenvaarallinen happomyrkytys" ilmoitin Metalliyrittäjälle että nyt muuten lähdetä

 Pikkusisko 💓 Pikkusisko oli yhtä täsmällinen kuin siskonsa ja syntyi rv 39+6. Hän on täydellinen pakkaus ja muistuttaa siskoaan, mutta on samalla ihan itsensä näköinen. Emme voisi olla onnellisempia.💕 Isosisko on ottanut uuden perheenjäsenen rakkaudella vastaan ja suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta ollaan vältytty. Suurin haaste isosiskolla on ollut ymmärtää että vauva tarvitsee äitiä välillä samaan aikaan kun hän, ja silloin hän on se joka joutuu odottamaan vuoroaan. Ei aina ihan helppoa pienelle uhma-ikäiselle... 😅 Nyt 6 viikon kokemuksella sanoisin että vauva on rauhallinen ja on aika helpostikin tullut osaksi meidän arkea. Toku äitinä saan päivät pitkät mennä pää kolmantena jalkana mutta toisaalta tuntuu että päivä päivältä kaikki helpottuu.  Tällä hetkellä pyöritän arkea yksin kotona lasten kanssa joten kirjoittelen synnytyskertomuksen sekä vauvan ensimmäisistä viikoista kunhan ehdin ja jaksan. 😅  Nauttikaa kesästä! 🌞

 Ihanan kamalat viimeiset hetket,  RV 37-40 Äitiysloma; nauti, tee asioita mistä saat energiaa ja nuku kun vielä voit. Ööh nää. Minun kohdallani raskauden viimeiset viikot olin lähinnä "yritä saada maailma valmiiksi ennen synnytystä" - moodissa. Samanlainen fiilis kuin olisin jäämässä kesälomalle. Vaikka en todellakaan ole. 😅 Kroppa ja pää oli hajalla liitoskivuista eli liikkumattomuudesta ja öisin en pystynyt nukkumaan koska kivut ja närästys pakottivat kokoajan vaihtamaan asentoa. Ainoastaan tieto siitä että raskaus olisi pian ohi piti minut järjissäni. Onneksi näihin viikkoihin sisältyi myös paljon kivoja juttuja kuten vappu ja äitienpäivä. Kahden koronavuoden jälkeen oli esim. kiva päästä ihmisten ilmoille, perinteiselle vappulounaalle.  Pari viikkoa ennen laskettua aikaa, vauva laskeutui, eli vatsani tipahti alemmas ja oloni oli melkein normaali ja pystyin nukkumaan paremmin kuin moneen kuukauteen. Uni on minulle todella tärkeä osa henkistä hyvinvointia, olen nimittäin

 Loppusuora häämöttää RV 31-36 Raskauden loppusuora alkaa jo häämöttää kun viimeiset 10 viikkoa lähtee rullaamaan. Näihin viikkoihin onkin mahtunut paljon kivoja juttuja ja hei, ollaan oltu suht terveinä!  Ystävät järjestivät minulle babyshowerit ja sitä on aina niin otettu kun joku viitsii nähdä vaivaa. 💖 Olin ensin sitä mieltä etten tällä kertaa tarvi mitään vauvakutsuja, mutta (koska arvasin että jotain kuitenkin järjestetään) ilmoitin että jos jotain järjestetään niin sitten vaan pienimuotoisesti rentoa oleskelua ja syömistä. 😄 Toiveeni huomioitiin, ja sain ihanat, tähän tilanteeseen sopivat babyshowerit. 😍 Näihin raskausviikoihin kuului myös äitiysloman aloitus joka ei kyllä alkanut hetkeään liian aikaisin. 😅 Lepoa, lepoa, lepoa oli neuvolatädin pääasiallinen viesti neuvolakäynneillä ja hän kyseli myös että onhan meillä kaikki valmiina ennenaikaisen synnytyksen varalta. Ei onneksi määrää vuodelepoa mutta suosittelee jättämään fyysiset rasitukset minimiin. Raskaus alkaa siis tu

 Raskaus ja korona En enää tiedä kirjoitanko blogia raskaudesta vai sairastamisesta... 😅 Tuntuu että jokaista raskauden vaihetta varjostaa jokin sairaus. Toisaalta olihan se tiedossa että ensimmäinen vuosi päiväkodissa yhdistettynä raskauden aiheuttamaan alentuneeseen vastustuskykyyn on juuri tätä. Tällä kertaa tosin tartunta tuli työpaikalta ja tällä kertaa se oli SE korona.  Monet ovat puhuneet että tauti on kuin lievä flunssa, toisaalta he ovat oikeassa ja toisaalta täysin väärässä. Meille rokotetuille tauti oli flunssan tapainen höystettynä kauhealla väsymyksellä. Itselläni tukkoisuus vielä lisäsi väsymystä kun en kyennyt missään asennossa lepäämään niin että olisin pystynyt vapaasti hengittämään ja niin että iso vatsani ei olisi aiheuttanut kiputiloja. Piti aina valita jompikumpi.. 😑 Olin perheestämme ainoa joka selvisi ilman kuumetta ja siitä kiitän kolmea rokotetta, mutta olihan se raskasta, kuten kaikki hengitystieinfektiot näin raskausaikana. Verenohennus-lääkityksen tarvett