Puntilan maminaa

 Äläkä vaan kerro että teillä nukutaan hyvin... Vauvavuotena kävi ilmi että olen vähän erilainen äiti. Ellenin ollessa kolmeviikkoinen, törmäsin kaupassa toiseen äitiin joka kovasti ihmetteli miten pystyin jättämään minun vastasyntyneen tunniksi  kotiin Metalliyrittäjän kanssa ja tulla YKSIN kauppaan.  Olen ollut sellainen äiti joka tarvitsee omaa aikaa, aina tietyin väliajoin. Monet ovat tuominneet ja monet ovat olleet kateellisia minun kyvylle irtautua lapsesta. Ellen taisi olla 3kk ikäinen kun oli ensimmäisen kerran yökylässä isovanhemmillaan. Tämä ei tietysti olisi ollut mahdollista mikäli hän olisi ollut tissillä roikkuva, 6 kertaa yössä heräävä pikkuvauva. Minun "onnekseni" hän on tullut vanhempiinsa eli on ihan pienestä saakka ollut itsenäinen pieni pakkaus. Hän on myös aina nukkunut hyvin. Neljän kuukauden ikäisenä tuli kuitenkin hulinat ja yöheräilyt lisääntyivät niin että tunnin parin välein olin vauvan kanssa hereillä. Taisin KOLME yötä jaksaa tätä, ennenkuin ilmoi

Kiireisen perheenäidin valkosipulikermaperunat Taas eräs lauantai-ilta, lapsi laitettu yöunille, mitähän sitä tänään syötäisiin? Metalliyrittäjä on päättänyt grillata (ylläri). Tällä kertaa kaappiin on ilmestynyt kesäklassikko eli marinoidut kasslerpihvit. Pakkasesta löytyy ristikkoperunoita mutta minua informoidaan että pussi olikin ostettaessa rikki, eli jos jotain muuta perunasta, kun niitä meillä myös on. "Tee niitä puntilanperunoita, niissähän menee vain se puoli tuntia" Metalliyrittäjä huikkaa ja hiipii ulos grilliä sytyttämään. Puntilanperunat syntyi viime syksynä kun yritimme kopioida paikallisen ravintolan Skåne perunat. Sanotaanko vaikka näin että joko käyttämämme resepti Skåne perunoille oli huono tai sitten oli kokissa vikaa, tuotos maistui lihakeitolle... 😁 Tästä kuitenkin lähdettiin tekemään meidän makunystyröille sopivampaa perunalisäkettä. Syntyi Puntilanperunat. Puntilanperunat ovat periaatteessa paistinpannulla tehdyt valkosipulikermaperunat. Nämä vaan valm

Hyvä, Paha - Päiväkoti  Nyt se olisi sitten ajankohtaista meidän perheelle, päiväkoti. Johan tätä on jo viime kesästä saakka mietitty ja pähkäilty. Mieheni yhtiökumppani oli jopa kesän lopulla alustavasti kysellyt olisiko päiväkodissa tilaa meidän neidille, että saisivat minut takaisin töihin. Päätettiin kuitenkin vallitsevan maailmantilanteen takia lykätä päiväkotiasiaa kunnes Ellen täyttäisi vuoden. Tuli 1-v syntymäpäivät, tuli vuodenvaihde - noup. Tammikuussa kuitenkin tehtiin päätös lähteä kyselemään päiväkodeista josko löytyisi tilaa myöhemmin keväällä. Muutaman kommervenkin jälkeen tuli puhelu joka vahvisti että maaliskuussa se olisi menoa, Ellen menisi osa-aikaisesti päiväkotiin ja minä takaisin töihin. Päiväkoti-asiaa pähkäillessä tuli kyllä mietittyä asiaa aika monelta kantita, ja luettua MONIA mielipidekirjoituksia. Onko se vaan laitos jonne vanhemmat dumppaa jälkikasvun jotta saisivat omaa aikaa?  Kyllä, näköjään työntekoa kutsutaan nykyään omaksi ajaksi. Mikäli olet hyvä va

Ensimmäinen postaus! ”No nyt me joudutaan jonnekin blogiin...” ... näin mieheni mutisi koiralle, kun kerroin hänelle ajatuksestani kirjotella blogia meidän elämästämme. Hymähdin ja totesin "Joo", olinhan jo varautunut tähän mieheni todella tyypilliseen reaktioon. Taitaa oikeasti olla mielissään kun olen keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Ajatusta blogista olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien kun tulin raskaaksi eli noin 2 vuotta. Alkuun ajattelin että olisi kiva kirjoitella raskauden vaiheista ja tulevasta vauvavuodesta. Paskat minä mitään sellaista ehdin, ensin oli jäätävä raskauspahoinvointi jolloin pelkkä näyttöön päin katsominen sai aikaan pytyn halailua ja sitten tuli vauvavuosi jolloin koin sellaista kasvua sekä ihmisenä että äitinä että en niitä tunnemyrskyjä halunnut näyttää kuin ihan lähimmille (voi niitä raukkoja 😁). Ehkä vielä palaan sekä raskausaikaan, synnytykseen että vauvavuoteen vähän tuonnepana.  Niinpä nyt kun voimavarat alkavat palautua ajattelin et