Puntilan maminaa

 Pikkusisko 💓 Pikkusisko oli yhtä täsmällinen kuin siskonsa ja syntyi rv 39+6. Hän on täydellinen pakkaus ja muistuttaa siskoaan, mutta on samalla ihan itsensä näköinen. Emme voisi olla onnellisempia.💕 Isosisko on ottanut uuden perheenjäsenen rakkaudella vastaan ja suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta ollaan vältytty. Suurin haaste isosiskolla on ollut ymmärtää että vauva tarvitsee äitiä välillä samaan aikaan kun hän, ja silloin hän on se joka joutuu odottamaan vuoroaan. Ei aina ihan helppoa pienelle uhma-ikäiselle... 😅 Nyt 6 viikon kokemuksella sanoisin että vauva on rauhallinen ja on aika helpostikin tullut osaksi meidän arkea. Toku äitinä saan päivät pitkät mennä pää kolmantena jalkana mutta toisaalta tuntuu että päivä päivältä kaikki helpottuu.  Tällä hetkellä pyöritän arkea yksin kotona lasten kanssa joten kirjoittelen synnytyskertomuksen sekä vauvan ensimmäisistä viikoista kunhan ehdin ja jaksan. 😅  Nauttikaa kesästä! 🌞

 Loppusuora häämöttää RV 31-36 Raskauden loppusuora alkaa jo häämöttää kun viimeiset 10 viikkoa lähtee rullaamaan. Näihin viikkoihin onkin mahtunut paljon kivoja juttuja ja hei, ollaan oltu suht terveinä!  Ystävät järjestivät minulle babyshowerit ja sitä on aina niin otettu kun joku viitsii nähdä vaivaa. 💖 Olin ensin sitä mieltä etten tällä kertaa tarvi mitään vauvakutsuja, mutta (koska arvasin että jotain kuitenkin järjestetään) ilmoitin että jos jotain järjestetään niin sitten vaan pienimuotoisesti rentoa oleskelua ja syömistä. 😄 Toiveeni huomioitiin, ja sain ihanat, tähän tilanteeseen sopivat babyshowerit. 😍 Näihin raskausviikoihin kuului myös äitiysloman aloitus joka ei kyllä alkanut hetkeään liian aikaisin. 😅 Lepoa, lepoa, lepoa oli neuvolatädin pääasiallinen viesti neuvolakäynneillä ja hän kyseli myös että onhan meillä kaikki valmiina ennenaikaisen synnytyksen varalta. Ei onneksi määrää vuodelepoa mutta suosittelee jättämään fyysiset rasitukset minimiin. Raskaus alka...

 Tahdotteko tietää sukupuolen? - Ehdottomasti! Raskauden puoliväli ylitetty! Ai kyllä tätä hetkeä oli odotettu, jospa nyt hetken saisi nauttia siitä kuuluisasta raskauden hehkusta... Heh heh. 😄 Hehku loisti näilläkin viikoilla poissaolollaan, tosin epäilen että syynä oli taas uusi flunssa- ja vatsatautikierre joista saimme koko perheen voimin taas nauttia. Tuntui että meidän perheessä ei tervettä päivää nähty ja se taas johti siihen että suurin osa tästä ajasta vietettin kotona. Voin kertoa että vaikka kuinka olen kotihiiri ja nautin hengailla kotihousuissa sohvannurkassa niin nyt alkaa riittää. Lokakuusta lähtien olen lähinnä poistunut kotoa kauppaan. Onneksi sentään pahoinvointi on hellittänyt ja voin nauttia laskiaispullista. 😉 Valitusvirsi sikseen, tähän ajanjaksoon mahtui onneksi myös iloisia asioita, niistä tärkeimpänä tietysti rakenneultra. Onnistuttiin välttämään kaikki flunssat, koronatartunnat ja eristykset ja päästiin sovittuna ajankohtana katsomaan meidän pientä. 💓 L...

 Aika ennen NT-ultaa eli  rv 8-13 Plussaamisen jälkeinen ihana olo ja toive siitä että pahoinvointi ei ehkä iske tässä raskaudessa, katosi kuin pieru saharaan noin rv 8. Voin pahoin 24/7 ja oksensin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olo on kuitenkin rauhallisempi kuin ensimmäisen raskauden alussa, silloin pahoinvointia lisäsi jännitys uudesta elämänvaiheesta.  Söin lähinnä mehujäitä, suolapähkinöitä ja satsumia Varhaisultran jälkeen perheeseemme iski myös viikkoja kestävä flunssakierre joka teki tästä ajasta lievästi sanottuna mielenkiintoista... En varmaan eläessäni ole ollut niin loppu kuin tällä ajanjaksolla. Ellenin vakiolause minun päivittäiseen zombi-oloon oli "mamma pipi". Tuntui kurjalta etten jaksanut touhuta ja ulkoilla neidin kanssa juuri ollenkaan, pahimpina päivinä lapsenvahtina toimi lähinnä Pipsa Possu, Blippi ja Muumit.  Ainoa asia joka piti minut järjissäni oli, että koska pahoinvointi oli niin rajua, pikku Bebellä olisi todennäköisesti kaikki hyvin. ?...

 Plussaaminen ja aika ennen varhaisultraa Muutaman kuukauden kuluttua siitä kuin annoimme vauvalle luvan tulla, plussasin. Elettiin syyskuuta ja epäuskoisena tein kolme testiä ennenkuin uskoin asian todeksi. Muistan ajatelleeni että tulipa tämä nyt nopeasti, hiukan jopa hävetti miten nopeasti. Ollaan onnekkaita. 💗 Päätämme pitää asian salaisuutena muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Olo on mitä mainioin ja ainoastaan sykkeen nousu rasituksessa paljastaa itselleni että jotain sisälläni tapahtuu. Pystyn syömään normaalisti ja kahvikin maistuu. Olisikohan tämä poika kun voin niin hyvin? Sitten kaivelen Ellenin odotuksen blogikirjoituksia ja huomaan että tuolloinkin pahoinvointi alkoi vasta viikoilla 7-8. Elättelen kuitenkin viimeiseen asti toivetta siitä että saan nauttia myös alkuraskaudesta ilman sen suurempia kremppoja. Jännitän varhaisultraa. On lokakuu ja vietetään  kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta. Onkohan tämä sattumaa, mitä jos me oll...

 Baby nro 2 Paljon huhuttu vauva on vihdoin totta! 💓 Kyllä hänestä onkin puhuttu, monet "tiesivät" taas että olen raskaana jo kauan ennen kuin pikkuinen oli edes "tehty"... 😂 Hauskaa miten edellisen raskauden alku toistuu kuin kopiona tässä toisessa. No oli miten oli, nyt sitä ollaan virallisesti raskaana. Läheisille kerrottiin aika pian, heti varhaisultran jälkeen. Ellenille kerrottiin vasta ensimmäisen "oikean" ultran jälkeen, jottei hän selittäisi kaikille mamman masussa kasvavasta sisaruksesta ennen kuin varmistimme, että bebellä on kaikki hyvin tähän mennessä.  Voin kertoa että raskaaksi tuleminen näin syksyllä, kun lokakuussakin vietetään kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta, oli hiukan rankkaa. Kun Instagram oli täynnä kuolleita lapsia ja keskenmenoja tarinoita oli välillä vaikea pysyä positiivisena ja toiveikkaana siitä, että meidän pikkuisella on kaikki hyvin masussa.  Pelot olivat onneksi turhia ja 12vkon ultra...

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka...

 Muistelut osa 1: Ensimmäinen raskaus Raskaus oli meillä ollut enemmän tai vähemmän toiveissa yli vuoden, jotenkin sen oli jo melkein jopa unohtanut. No kuitenkin tammikuussa 2019 päätettiin (aika villien 😁) uudenvuoden pippaloiden jälkeen pitää tipaton tammikuu, ilman siis MITÄÄN taka-ajatuksia raskaudesta tms. Huvittavinta oli kun kaikki kokoajan kyseli et olenko paksuna kun ei olla viihteellä ja me tietenkin vastattiin että no en ole, tipatonta vaan vietetään. Sitten loppukuusta oli jotain menkkatuntemuksia mutta itse menkkoja ei kuulunut. Sitä sitten ihmettelin Metalliyrittäjälle että mikäköhän homma niin hän heitti että ehkä olen raskaana. Minä siihen vastasin että aika epätodennäköistä!  Asia jäi kuitenkin takaraivoon vaivaamaan ja viikko tämän jälkeen tein varmuuden vuoksi raskaustestin, koska viihteelle oltiin sinä viikonloppuna lähdössä. Kerrottakoon että raskaustestejä mulla oli tyyliin aina kaapissa koska kiertoni oli hieman vinksallaan ehkäisyn lopettamisen jälkee...

 Kaiken se kestää, vai kestääkö? "Isot pojat ovat kertoneet, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin", oli Metalliyrittäjän argumentti kun hän ehdotti että voisimme laittaa seuraavan vauvan jo tilaukseen. Ellen oli 3 kk ikäinen.   Ei varmaan tarvitse kertoa mitä mieltä minä olin. Kerron silti. 😁 Taisin todeta jotain siihen malliin että mikäli hän hoitaisi raskauden kaikkine kremppoineen, synnytyksen ja yöheräilyt ni tottahan toki, pistetää pulla uniin. Sanoisin että tämä oli mielipiteeni niin kauan kunnes arki alkoi viime kesänä tasoittumaan, Ellen nukkui hyvin ja oli muutenkin kivaa. Kunnes mielipiteeni taas muuttui, tuli nimittäin kesälomat, tai siis tuli kaikille muille tavallisille perheille ja pariskunnille. Metalliyrittäjä piti ehkä 3 pv lomaa, ja minulla muistu taas mieleen kuinka raskausaikana peruuntui niin ikään hänen kesälomansa jonka lupasi hyvittää isyyslomana. Ei ole isyyslomaa näkynyt. Kotiuduimme synnäriltä lauantaina ja maanantaina Metalliyrittäjä meni ta...