Rv 8-13

 Aika ennen NT-ultaa eli 

rv 8-13

Plussaamisen jälkeinen ihana olo ja toive siitä että pahoinvointi ei ehkä iske tässä raskaudessa, katosi kuin pieru saharaan noin rv 8. Voin pahoin 24/7 ja oksensin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olo on kuitenkin rauhallisempi kuin ensimmäisen raskauden alussa, silloin pahoinvointia lisäsi jännitys uudesta elämänvaiheesta. 

Söin lähinnä mehujäitä, suolapähkinöitä ja satsumia

Varhaisultran jälkeen perheeseemme iski myös viikkoja kestävä flunssakierre joka teki tästä ajasta lievästi sanottuna mielenkiintoista... En varmaan eläessäni ole ollut niin loppu kuin tällä ajanjaksolla. Ellenin vakiolause minun päivittäiseen zombi-oloon oli "mamma pipi". Tuntui kurjalta etten jaksanut touhuta ja ulkoilla neidin kanssa juuri ollenkaan, pahimpina päivinä lapsenvahtina toimi lähinnä Pipsa Possu, Blippi ja Muumit. 

Ainoa asia joka piti minut järjissäni oli, että koska pahoinvointi oli niin rajua, pikku Bebellä olisi todennäköisesti kaikki hyvin. 💗 Kuitenkin viikko ennen nt-ultraa, olin varma että mitään Bebeä ei enää masussa kasva. Metalliyrittäjä parka yritti kovasti vakuuttaa että kaikki on hyvin mutta oma pääni, kuin suojellakseni itseäni pahimmalta pettymykseltä ja surulta, alkoi luomaan ajatusta siitä että sykettä ei ultrassa kuultaisikaan.

Eli yhteenvetona rv 8-13 makasin lähinnä sohvalla, halasin pyttyä, yritin tehdä etätöitä (ne pari hetkeä kun en ollut flunssassa), imeskelin mehujäitä ja yritin pysyä järjissäni... 😄

Tulipas negatiivinen teksti. 😅 Anyhow, kaiken negan keskellä oltiin myös tänä ajanjaksona enemmän kuin onnellisia tulevasta pikku tyypistä. 💓 (ja selvittiin hengissä, henkisestä puolesta en sitten tiedä  😂)