Puntilan maminaa

 Kaikesta selviää, kun on pakko... Meidän tapauksessa vauvavuoden ja D1-diagnoosin yhdistämisestä. Vuosi sitten loppukesästä pikkusisko oli vain 2kk ikäinen kun  diagnoosi melkein 3-vuotiaalle isosiskolle tuli. Valehtelisin jos väittäisin että muistasisin tuosta syksystä paljoakaan, lähinnä muistan vain sen huolen mitä tunsin sekä katkeruuden siitä kuinka meiltä riistettiin tämäkin vauvavuosi. Edellinen kun meni koronan takia lähes kokonaan lockdown-tilassa kotona. Suurin tunteista oli kuitenkin ääretön suru meidän pienen tytön puolesta, koska hänen elämänsä ei koskaan palaisi ennalleen. Nyt reilu vuosi diagnoosista, D1:stä on tullut osa meidän elämäämme, Ellenin insuliinipumppu on kolmas lapsemme jolla useimmiten on asiaa öisin, kun kaikki muut nukkuvat ja verensokeri on hänen mielestään liiankin tasainen. 😄 Tämän vuoden aikana pumppu on toiminut hyvin. Alkuun käytettiin laimennettua insuliinia koska annoskoot olivat niin pieniä, mutta alkuvuodesta 2023 siirryttiin normaaliin insulii

Huihaj ja pikkusisko onkin jo 9kk! Hävettää ihan kuinka tämän pienen vauvavuosi on loppusuoralla ja tuntuu etten ole ehtinyt ollenkaan paneutua siihen. Yritin eilen täytellä vauvakirjaa ja muistella milloin hän ensimmäisen kerran kannatteli päätään, hymyili, jokelsi, kääntyi selältä mahalleen jne. Jotenkin kaikki merkkipaalut ovat jääneet taka-alalle kun olemme enemmän keskittyneet isosiskoon. Noh onneksi puhelimessa on jonkin verran kuvia kuitenkin, ja sieltä voi vauvavuotta jotenkin hahmotella...  1 viikon ikäisenä 💗  ... 3kk ikäisenä 💗  ... 6kk ikäisenä 💗  ... ja 9 kk ikäisenä 💗 Aikamoinen pimu tästä meidän pikkusiskosta on kuoriutumassa. Tähän mennessä hän osaa todistettavasti jo kannatella päätään, hymyillä, jokeltaa, kääntyä selältä mahalleen ja lisäksi ryömiä, mennä istumaan ja sanoa kakka. 😂 Hän on meidän perheen iloinen höpöttäjä ja uskon että juuri hänen oli tarkoitus tulla meidän perheeseen ns. keventämään tunnelmaa. 😄💗

 Näin puhkesi meidän vauvakupla Asioita joihin ei koskaan pysty varautumaan, ei pysty uskomaan että se osuisi omalle kohdalle, lapsen vakava sairastuminen. Meidä pikkuneiti sairastui heinäkuussa 1-tyypin diabetekseen. Heinäkuun piti olla ihanaa aikaa, meillä oli melkein 2kk ikäinen iloinen vauva ja Metalliyrittäjälläkin odotettu  kesäloma. Muistan kuitenkin kuinka Ellenillä oli päivittäin kauheita uhmakohtauksia ja paha ummetus. Juuri tuon ummetuksen piikkiin laitoinkin ensin lisääntyneen juomisen ja vähentyneen ruokahalun, mutta kun olin viikon verran pyykännyt petivaatteita vaipan petettyä suuren virtsamäärän takia, aloin huolestumaan. Googlasin suoraan "diabetes oireet". Alitajuisesti tiesin. Päivystykseen lähdettiin eräs lauantai iltapäivä, oltiin laitettu neiti jo päiväunille ja söin itse lounasta kun googlasin taas "diabetes". Kun  hakutuloksissa silmiin osui teksti "hengenvaarallinen happomyrkytys" ilmoitin Metalliyrittäjälle että nyt muuten lähdetä

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka

 Kaiken se kestää, vai kestääkö? "Isot pojat ovat kertoneet, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin", oli Metalliyrittäjän argumentti kun hän ehdotti että voisimme laittaa seuraavan vauvan jo tilaukseen. Ellen oli 3 kk ikäinen.   Ei varmaan tarvitse kertoa mitä mieltä minä olin. Kerron silti. 😁 Taisin todeta jotain siihen malliin että mikäli hän hoitaisi raskauden kaikkine kremppoineen, synnytyksen ja yöheräilyt ni tottahan toki, pistetää pulla uniin. Sanoisin että tämä oli mielipiteeni niin kauan kunnes arki alkoi viime kesänä tasoittumaan, Ellen nukkui hyvin ja oli muutenkin kivaa. Kunnes mielipiteeni taas muuttui, tuli nimittäin kesälomat, tai siis tuli kaikille muille tavallisille perheille ja pariskunnille. Metalliyrittäjä piti ehkä 3 pv lomaa, ja minulla muistu taas mieleen kuinka raskausaikana peruuntui niin ikään hänen kesälomansa jonka lupasi hyvittää isyyslomana. Ei ole isyyslomaa näkynyt. Kotiuduimme synnäriltä lauantaina ja maanantaina Metalliyrittäjä meni ta

 Äläkä vaan kerro että teillä nukutaan hyvin... Vauvavuotena kävi ilmi että olen vähän erilainen äiti. Ellenin ollessa kolmeviikkoinen, törmäsin kaupassa toiseen äitiin joka kovasti ihmetteli miten pystyin jättämään minun vastasyntyneen tunniksi  kotiin Metalliyrittäjän kanssa ja tulla YKSIN kauppaan.  Olen ollut sellainen äiti joka tarvitsee omaa aikaa, aina tietyin väliajoin. Monet ovat tuominneet ja monet ovat olleet kateellisia minun kyvylle irtautua lapsesta. Ellen taisi olla 3kk ikäinen kun oli ensimmäisen kerran yökylässä isovanhemmillaan. Tämä ei tietysti olisi ollut mahdollista mikäli hän olisi ollut tissillä roikkuva, 6 kertaa yössä heräävä pikkuvauva. Minun "onnekseni" hän on tullut vanhempiinsa eli on ihan pienestä saakka ollut itsenäinen pieni pakkaus. Hän on myös aina nukkunut hyvin. Neljän kuukauden ikäisenä tuli kuitenkin hulinat ja yöheräilyt lisääntyivät niin että tunnin parin välein olin vauvan kanssa hereillä. Taisin KOLME yötä jaksaa tätä, ennenkuin ilmoi

Ensimmäinen postaus! ”No nyt me joudutaan jonnekin blogiin...” ... näin mieheni mutisi koiralle, kun kerroin hänelle ajatuksestani kirjotella blogia meidän elämästämme. Hymähdin ja totesin "Joo", olinhan jo varautunut tähän mieheni todella tyypilliseen reaktioon. Taitaa oikeasti olla mielissään kun olen keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Ajatusta blogista olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien kun tulin raskaaksi eli noin 2 vuotta. Alkuun ajattelin että olisi kiva kirjoitella raskauden vaiheista ja tulevasta vauvavuodesta. Paskat minä mitään sellaista ehdin, ensin oli jäätävä raskauspahoinvointi jolloin pelkkä näyttöön päin katsominen sai aikaan pytyn halailua ja sitten tuli vauvavuosi jolloin koin sellaista kasvua sekä ihmisenä että äitinä että en niitä tunnemyrskyjä halunnut näyttää kuin ihan lähimmille (voi niitä raukkoja 😁). Ehkä vielä palaan sekä raskausaikaan, synnytykseen että vauvavuoteen vähän tuonnepana.  Niinpä nyt kun voimavarat alkavat palautua ajattelin et