Mikä on meille sopiva lapsiluku?

 Kaiken se kestää, vai kestääkö?

"Isot pojat ovat kertoneet, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin", oli Metalliyrittäjän argumentti kun hän ehdotti että voisimme laittaa seuraavan vauvan jo tilaukseen. Ellen oli 3 kk ikäinen.

 

Ei varmaan tarvitse kertoa mitä mieltä minä olin. Kerron silti. 😁 Taisin todeta jotain siihen malliin että mikäli hän hoitaisi raskauden kaikkine kremppoineen, synnytyksen ja yöheräilyt ni tottahan toki, pistetää pulla uniin. Sanoisin että tämä oli mielipiteeni niin kauan kunnes arki alkoi viime kesänä tasoittumaan, Ellen nukkui hyvin ja oli muutenkin kivaa. Kunnes mielipiteeni taas muuttui, tuli nimittäin kesälomat, tai siis tuli kaikille muille tavallisille perheille ja pariskunnille. Metalliyrittäjä piti ehkä 3 pv lomaa, ja minulla muistu taas mieleen kuinka raskausaikana peruuntui niin ikään hänen kesälomansa jonka lupasi hyvittää isyyslomana. Ei ole isyyslomaa näkynyt. Kotiuduimme synnäriltä lauantaina ja maanantaina Metalliyrittäjä meni takaisin töihin ja muutti vierashuoneeseen nukkumaan. Tiedän, tällaista se on olla yrittäjän kanssa parisuhteessa mutta silti se vaikuttaa negatiivisesti haluuni hoitaa toinenkin vauva yksin, etenki ensimmäisenä kuukautena kun oma keho yrittää toipua synnytyksestä, hormooneista puhumattakaan. Ja tällä kertaa menossa mukana olisi myös taapero.

Tulevaisuutta ajatellen toinen lapsi tarkoittaisi, että Ellenillä olisi sisarus, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Itsellänikin on sisko, joka on todella rakas ja jonka kanssa on ihana päivitellä vanhempiemme touhuja. Tiedän myös että häneltä saan aina apua jos sitä tarvitsen. Toki on ystäviäkin, mutta perheenjäsen on aina perheenjäsen. Sellainen joka tuntee sinut läpikotaisin ja tietää minkälainen sinun ja teidän lapsuus on ollut ja miksi olet sellainen kun olet ja miksi et voi sietää makaroonilaatikkoa muuten kuin tuoreena uunista. Tätä toivoisin myös Ellenille. Tiedän myös että mikäli parista ensimmäisestä vuodesta jaksaa räpiköidä läpi, arki todennäköisesti helpottaa. 

Mutta jaksanko? Sehän tässä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä. Kerrottakoon että olen väsyneenä kuin myrskyssä pyörivä tuuliviiri jolta puuttuu filtteri. Tätä kirjoittaessa olen juuri nukkunut yli 8h yöunet, Ellen nukkui 19.30- 8.30. Miksi pilata tällainen tilanne, öisin parin tunnin välein tissille heräävälle nyytillä? No kai se on se kaipuu, tunne siitä että toinen lapsi olisi loppupeleissä siunaus eikä rangaistus.

Tiedän että haluaisin toisen lapsen. Tiedän että pieni käärö tekisi minut entistä onnellisemmaksi, mutta samalla mietin, kestääkö meidän parisuhde, jos meitä olisi kolmen sijasta neljä?