Miksi vauvavuoden täytyy olla raskas??

 Äläkä vaan kerro että teillä nukutaan hyvin...

Vauvavuotena kävi ilmi että olen vähän erilainen äiti. Ellenin ollessa kolmeviikkoinen, törmäsin kaupassa toiseen äitiin joka kovasti ihmetteli miten pystyin jättämään minun vastasyntyneen tunniksi  kotiin Metalliyrittäjän kanssa ja tulla YKSIN kauppaan. 

Olen ollut sellainen äiti joka tarvitsee omaa aikaa, aina tietyin väliajoin. Monet ovat tuominneet ja monet ovat olleet kateellisia minun kyvylle irtautua lapsesta. Ellen taisi olla 3kk ikäinen kun oli ensimmäisen kerran yökylässä isovanhemmillaan. Tämä ei tietysti olisi ollut mahdollista mikäli hän olisi ollut tissillä roikkuva, 6 kertaa yössä heräävä pikkuvauva. Minun "onnekseni" hän on tullut vanhempiinsa eli on ihan pienestä saakka ollut itsenäinen pieni pakkaus. Hän on myös aina nukkunut hyvin.

Neljän kuukauden ikäisenä tuli kuitenkin hulinat ja yöheräilyt lisääntyivät niin että tunnin parin välein olin vauvan kanssa hereillä. Taisin KOLME yötä jaksaa tätä, ennenkuin ilmoitin Metalliyrittäjälle että nyt tilataan joku unikoulu-verkkokurssi. Kurssi kesti noin kuukauden ja sen tuloksena meillä oli omassa huoneessa kokonaisia öitä nukkuva 5½ kk ikäinen vauva. Ennen kuin tuomitsette minut 4kk ikäisen vauvan uneen itkettämisestä, niin kerron teille miten meillä sovellettiin tuota unikoulua. 

Meidän käyttämässämme unikoulussa oli eri "toiminta-ohjeet" 4-6kk ja yli 6kk ikäisille vauvoille. Lisäksi ei ollut pakko noudattaa kaikkia ohjeita, vaan mielummin ottaa kurssista sellaisia vinkkejä jotka tuntuivat omaan arkeen sopiville. Me esimerkiksi aloitimme pelkästään sillä että loimme päiväunirytmin ja unille laitto rutiinit. Reilun viiden kuukaden ikäisenä siirsimme Ellenin omaan huoneeseen nukkumaan. Näillä muutoksilla saimme jo kokonaiset yöunet, ja vasta kun Ellen oli noin vuoden ikäinen aloitimme neidin "omasta aloitteesta" harjoitella itsenäistä nukahtamista. Hän siis itse antoi merkkejä että tarvitsi omaa tilaa nukahtaakseen. Toki unitaantumia ja erilaisia vaiheita on ollut, mutta tähän mennessä unet ovat kuitenkin aina palautuneet ennalleen.

Mutta voi auta armias kuinka paljon paskaa olen sekä unikoulusta että yökyläilyistä saanut. Tuntuu että ihmiset ja etenkin väsyneet äidit, eivät voi sietää sitä että jonkun toisen perheessä nukutaan hyvin ja pystymme tukiverkon ansiosta ottamaan omaa aikaa kun sitä tarvitsemme. Vauvavuoden aikana en edes uskaltanut kertoa kuinka hyvin meillä nukutaan, ellei minulta sitä suoraan kysytty. Oli tunne että kehuskelisin meidän tilanteella. Jos kerroin kuinka hyvin meillä nukutaan ja että muutenkin menee hyvin, niin 9/10 vastauksista oli että "odota vaan ja nauti nyt koska kohta tulee sitä ja tota" ja sivulauseissa kritisoitin unikouluja ja äitejä jotka eivät jaksa lapsiaan hoitaa. 

Sitä toivoisi että ihmiset muistaisivat että vauvat ovat erilaisia, on helppoja ja hankalia ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki sympatiat niille joilla on haastava vauvavuosi, uskaltakaa pyytää apua ja puhua asiasta, mutta yrittäkää myös iloita niiden puolesta joilla ei ole niin haastavaa vauvan kanssa. Heillä voi olla sitten jokin muu elämänalue persiillään ja hyvin nukkuva lapsi heidän arkensa ainoa valopilkku.