Ensimmäinen raskaus
Muistelut osa 1: Ensimmäinen raskaus
Raskaus oli meillä ollut enemmän tai vähemmän toiveissa yli vuoden, jotenkin sen oli jo melkein jopa unohtanut. No kuitenkin tammikuussa 2019 päätettiin (aika villien 😁) uudenvuoden pippaloiden jälkeen pitää tipaton tammikuu, ilman siis MITÄÄN taka-ajatuksia raskaudesta tms. Huvittavinta oli kun kaikki kokoajan kyseli et olenko paksuna kun ei olla viihteellä ja me tietenkin vastattiin että no en ole, tipatonta vaan vietetään. Sitten loppukuusta oli jotain menkkatuntemuksia mutta itse menkkoja ei kuulunut. Sitä sitten ihmettelin Metalliyrittäjälle että mikäköhän homma niin hän heitti että ehkä olen raskaana. Minä siihen vastasin että aika epätodennäköistä!
Asia jäi kuitenkin takaraivoon vaivaamaan ja viikko tämän jälkeen tein varmuuden vuoksi raskaustestin, koska viihteelle oltiin sinä viikonloppuna lähdössä. Kerrottakoon että raskaustestejä mulla oli tyyliin aina kaapissa koska kiertoni oli hieman vinksallaan ehkäisyn lopettamisen jälkeen, ja aina kun kuukautisia ei kuulunut odotettuun aikaan, tein varuiksi testin. Noh, positiivistahan se sitten näytti! Sitä siinä sitten Metalliyrittäjän työpäivän ajan ihmettelin, ja kun hän tuli kotiin, kerroin uutisen. Siinä sitten yhdessä mietittiin että jaa, sellanen pikku elämänmuutos edessä. 💗😅 Naureskeltiin myös, että mitenhän uutinen kerrottaisiin niille läheisille joille juuri pari viikkoa aikaisemmin ollaan vakuutettu että en ole raskaana...
Viikolla 7 tai 8 alkoi sitten aamupahoinvoinnit. Se oli hirveää, aamulla sängystä suoraan oksentamaan ja kokopäivän jäätävän huono olo. Ei auttanut syödä ennen sängystä nousua, eikä mikään muukaan, se oli aina suoraan pönttöä halailemaan. Paino laski ja vietin tuon ajan lähinnä neljän seinän sisällä. Vaikka vatsa ei kauheasti vielä ollut kasvanut, käytin alusta lähten esim. raskaushousuja, koska en sietänyt minkäälaista painetta vatsan ympärillä. Pahoinvointi onneksi helpotti noin viikolla 15, jos nyt oikein muistan. 😅
Sen jälkeen aika kuluikin vatsaa kasvattaessa ja totutellessa ajatukseen äitiydestä. Mielestäni suurin muutos vatsan koossa tapahtui Rv 20-30 välisenä aikana, kuten kuvasta näkyy. Se mihin en ollut valmistautunut oli se kuinka monet pitivät raskauttani jonain sairautena jonka aikana en voi tehdä mitään. Esimerkiksi illanistujaisiin ei tullut enää kutsuja kuten ennenvanhaa, vaikka juuri tässä vaiheessa kaipasin paljon ystäviä ja sitä "vanhaa normaalia" juttuseuraa. Onneksi muutama luotto ystävä pysyi rinnalla ja kelpuutti seurani vaikka en viinaksia voinutkaan nauttia. Metalliyrittäjäkin oli paljon töissä, joten olo oli välillä aika yksinäinen. Muuten mielialani tuona aikana oli yllättävä rauhallinen ja tasainen normaaliin verrattuna 😄.
Rv:n 30 jälkeen alkoi sitten loppuraskauden krempat, ei onneksi mitään suurempaa mutta esim. metsälenkit koiran kanssa oli välillä tuskaa kun vauhti oli hidasta ja kyllä kaikinpuolin tunsi olevansa raskaana. Pissalla sai juosta vähän väliä 😁.
Lisäjännitystä loppumetreille toi kesken oleva keittiöremontti. Olin nimittäin käynyt rv 36 lääkärintarkastuksessa ja lääkäri totesi että synnytys käynnistyy milloin vain, paikat on jo valmiina. Päivät vietin evakossa äidin luona ja illat stressasin että valmistuuko keittiö ajoissa. Muistan kuinka kävin pävisin lenkillä koiran kanssa, harjoitussupistusten kera. Tuleva mummi käski minun levätä ettei synnytys käynnistyisi, mutta oma pääkoppa vaati päivittäisiä kävelylenkkejä. Totesin Metalliyrittäjälle että saletisti kun remppa valmistuu niin synnytys käynnistyy. Niinhän siinä kävi, remontti valmistui eräs torstai ja lauantaina limatulppa (tietäjät tietää) irtosi ja tiesin että se on kohta menoa.
Muistelut jatkuu synnytyskertomuksella joten tarina jatkuu siellä sitten... 😊
Kommentit
Lähetä kommentti