Puntilan maminaa

 2v synttärit ja havaintoja äidin kadonneesta vauvasta Päästiin lokakuun alussa viettämään  neidin 2v-synttäreitä. Kovasti jännättiin että pilaako jokin flunssa suunnitellun syntymäpäiväviikonlopun, mutta kaikki meni oikein hyvin. Synttäreitä vietetttiin siis koko viikonloppu, ja oli ihanaa huomata kuinka niin moni halusi tulla juhlistamaan meidän ei enää niin pientä vauvaa. 😍 Ensimmästen vieraiden kohdalla lahjoja vähä ihmeteltiin mutta kun sunnuntai-iltana viimeiset vieraat saapuivat lahjoineen, ne otettiin vastaan tyynen tottuneesti. Tarjoiluissa mentiin tänä vuonna helpoimman kautta. Kakku tilattiin, suolaiset piirakat leipoi siskoni ja muuten mentiin ns. valmistuotteilla. Olin ensin harkinnut leipovani sitä sun tätä mutta totesin että arki on tällä hetkellä aivan liian kiireistä mihinkään ylimääräiseen. Toki olisin voinut painaa yövuoroa mutta jotenkin koen että mielummin olen levännyt ja hyväntuulinen äiti. 😁 Tarjolla meillä oli mm.  mustikka-valkosuklaa täytekakk...

 Nämä arvot tahdon lapselleni opettaa Nyt kun Ellen alkaa lähestyä 2 vuoden ikää, olen alkanut miettiä, mitä elämänarvojani haluaisin hänen minulta "perivän". Kaikki me olemme erilaisia, ja toivon että Ellen uteliaasti ottaa selvää mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita, mutta muutaman minulle tärkeän asian aion hänelle esitellä. Se on sitten hänen oma asiansa omaksuuko hän nämä samat arvot vai ei. 💕 Luonto Ehdottomasti itselleni tärkein arvo on luonto, siellä oleskelu ja sen antimista nauttiminen. Verenperintönä tämä tulee vahvasti sekä minun että Metalliyrittäjän puolelta, isovanhempamme ovat olleet maanviljelijöitä ja kalastajia. Itse nautin maaseudun hiljaisuudesta, viljan tuoksusta sekä metsässä haahuilemisesta.  Tätä metsässä haahuilemista olemme jo pikku neidin kanssa alkaneet harrastamaan ja potkupyörän nokka suuntaakin usein kohti lähimetsää. Mofin ja Fafan traktorit ja työkoneet ovat myös todella kiinnostavia... 🌾 Eläinrakkaus Toinen hyvin luonnollinen asia mei...

Salattu ensimmäinen uhma AAAAH tätä taaperon elämää. Tuntuu että kokoajan saa olla odottamassa mikä seuraava vaihe on lapsen kehityksessä tällä kertaa vuorossa. Heti kun huomaa arjen taas tasoittuneen ja jonkin vaiheen menneen ohi, on jo seuraava kolkuttelemassa ovelle. Sen lisäksi että Ellen oppi 1 v iässä kävelemään, nautimme myös unitaantumasta, jolloin herättiin klo 01 huutamaan kurkku suorana ja valvottiin pari tuntia kunnes sänkyyn laitto ei enää aiheuttanut uutta huutomyrskyä. Oli vaiheita jolloin vain äiti kelpasi yöunille laittamiseen ja on edelleen myös ajanjaksoja jolloin Metalliyrittäjä on ainoa joka saa auttaa arjen askareissa. Oli vaihe (ehkä yksi ärsyttävimmistä) jolloin Ellen leikki ruualla heittelemällä sitä ympäri keittiötä ja nauroi päälle katsoen kokoajan silmiin, kuin kokeillakseen millaisen reaktion tällä kertaa saisi. Tuli ihan mieleen Fasu- koiramme joka nuorena koirana kusi sohvalle katsoen samalla suoraan silmiin kuin sanoakseen "sanoitko EI - no mitäs tä...

Muistelut osa 3: Vauvavuosi Kirjoittelinkin jo aiemmin vähän meidän vauvavuodesta, mutta ajattelin syventyä siihen tässä hieman tarkemmin. Aiemman tekstini voit lukea täältä . Se käsittelee lähinnä vauvan unta, unikoulua ja äidin omaa aikaa. 1. viikko Ellen syntyi keskiviikko aamuna klo 9.34 ja lounaan jälkeen siirryimme osastolle uutta tulokasta ihmettelemään. En tiedä johtuiko univelasta vai lääkkeistä mutta ensimmäinen päivä meni aika lailla sumussa. En muista juuri mitään... Sen kuitenkin muistan että koska maito nousi vasta perjantaina niin sain viettää yöt osaston käytävillä nälkää itkevän vauvan kanssa kävellen. Olin jotenkin niin stressaantunut siitä että hän häiritsisi itkullaan huonekaveriani. Torstai iltana kätilöt ilmoittivat ottavansa Ellenin hoitoon, ja antavansa hieman lisämaitoa, että saisin nukuttua koska olivat hieman huolissaan siitä että olin valveilla tyyliin viidettä vuorokautta. 😅 Enhän minä kuitenkaan saanut unta, stressasin sitä että monelta tuovat vauvan taka...

 Näin meillä luovuttiin tutista Terveisiä "lomalta"!  Meidän päiväkoti on heinäkuun lomalla joten meidän (siis minun) kesäloman ajankohtaa ei tarvnnut pahemmin miettiä. Tai siis mitään lomaahan minulla ei periaatteessa ole, työt vaan hoidetaan tässä kuussa joko iltaisin tai Ellenin päiväuni aikaan. Ei herkkua, mutta koska Metalliyrittäjän "kiire töissä"-hokemalle ei näy loppua, niin joku järjestely piti keksiä.  Välillä (lue: uhma-kohtauksien aikaan) ajaudun miettimään että miksi se on vain minun velvollisuus jäädä kotiin lasta hoitamaan tällaisessa tilanteessa? Ja miksi se esimerkiksi näkyy vain minun palkkapussissa että haluamme tarjota lapselle kevyemmän arjen? Helpompaa siellä töissä olisi kuin kotona uhma-ikäsen taaperon kanssa... Ja älkää ymmärtäkö väärin, Metalliyrittäjä hoitaa enemmän kuin oman osuutensa kuluista, itseä vaan todella ahdistaa kun omat tulot ei tällä hetkellä kata kuin lainat, laskut ja pari kauppareissua. Voin kertoa että tällaiselle "mi...

 Muistelut osa 2: Synnytys Kerroin aiemmassa postauksessani raskausajastani, voit lukea sen tästä . Tässä postauksessa käyn läpi synnytykseni ensisinnyttäjän näkökulmasta. Koska synnytyksestä on jo kulunut yli 1,5v niin pyysin sairaalasta muistia virkistämään synnytyskertomukseni. Keittiöremonttimme oli siis valmistunut alle viikko ennen laskettua aikaa  ja pari päivää valmistumisen jälkeen huomasin limatulpan irronneen. Tämän jälkeen kului 3 päivää kunnes, itseasiassa lasketun ajan aamuyöllä, heräsin päästämään koiran ulos ja kun kävelin rappuset alakertaan tunsin kuinka jotain lirahti housuun. Ei paljon mutta kuitenkin niin että housut meni vaihtoon. Muistan ajatelleeni että onpa täsmällinen tyttö tulossa jos tämä oli lapsivettä... 😍 Seuraavana aamuna sitten soitto sairaalaan ja sieltä pyydettiin käymään testaamassa oliko kyseessä lapsivesi vai olinko vain yksinkertaisesti kussut housuun. 😅 Yölliset supistukset ovat aamuun mennessä laantuneet ja sairaalassa todetaan että y...

 Muistelut osa 1: Ensimmäinen raskaus Raskaus oli meillä ollut enemmän tai vähemmän toiveissa yli vuoden, jotenkin sen oli jo melkein jopa unohtanut. No kuitenkin tammikuussa 2019 päätettiin (aika villien 😁) uudenvuoden pippaloiden jälkeen pitää tipaton tammikuu, ilman siis MITÄÄN taka-ajatuksia raskaudesta tms. Huvittavinta oli kun kaikki kokoajan kyseli et olenko paksuna kun ei olla viihteellä ja me tietenkin vastattiin että no en ole, tipatonta vaan vietetään. Sitten loppukuusta oli jotain menkkatuntemuksia mutta itse menkkoja ei kuulunut. Sitä sitten ihmettelin Metalliyrittäjälle että mikäköhän homma niin hän heitti että ehkä olen raskaana. Minä siihen vastasin että aika epätodennäköistä!  Asia jäi kuitenkin takaraivoon vaivaamaan ja viikko tämän jälkeen tein varmuuden vuoksi raskaustestin, koska viihteelle oltiin sinä viikonloppuna lähdössä. Kerrottakoon että raskaustestejä mulla oli tyyliin aina kaapissa koska kiertoni oli hieman vinksallaan ehkäisyn lopettamisen jälkee...