Ensisynnyttäjän synnytyskertomus

 Muistelut osa 2:
Synnytys

Kerroin aiemmassa postauksessani raskausajastani, voit lukea sen tästä. Tässä postauksessa käyn läpi synnytykseni ensisinnyttäjän näkökulmasta. Koska synnytyksestä on jo kulunut yli 1,5v niin pyysin sairaalasta muistia virkistämään synnytyskertomukseni.

Keittiöremonttimme oli siis valmistunut alle viikko ennen laskettua aikaa  ja pari päivää valmistumisen jälkeen huomasin limatulpan irronneen. Tämän jälkeen kului 3 päivää kunnes, itseasiassa lasketun ajan aamuyöllä, heräsin päästämään koiran ulos ja kun kävelin rappuset alakertaan tunsin kuinka jotain lirahti housuun. Ei paljon mutta kuitenkin niin että housut meni vaihtoon. Muistan ajatelleeni että onpa täsmällinen tyttö tulossa jos tämä oli lapsivettä... 😍

Seuraavana aamuna sitten soitto sairaalaan ja sieltä pyydettiin käymään testaamassa oliko kyseessä lapsivesi vai olinko vain yksinkertaisesti kussut housuun. 😅 Yölliset supistukset ovat aamuun mennessä laantuneet ja sairaalassa todetaan että yöllinen lirahdus ei ole lapsivettä, ainakaan testien mukaan.. Itse saatoin tuolloin olla hieman eri mieltä ja pääsinkin vielä toiseen testiin mutta senkin ollessa negatiivinen lähdettiin ajelemaan kotiin. Kun poistuimme moottoritieltä tunsin ison supistuksen ja totesin Metalliyrittäjälle että kannattaa varautua siihen että lähdetään takaisin Kotkaan vielä samana päivänä.

Metalliyrittäjä lähti töihin ja minä yritin rentoutua kotona jotain hömppää katsellen. Puolilta päivin soitin äidilleni että minusta tuntuu että hänen on aika tulla hakemaan koira hoitoon. Supistukset alkoivat olla säännöllisiä ja tulivat 10-15min välein. Iltapäivällä päätin vielä syödä kunnon lounaan. Virhe. Supistusten väli lyheni ja kipu yltyi joka supistuksella. Koska kehoni on aina reagointut kipuun oksentamalla niin olin varautunut että pönttöä halaillaan tässäkin tilassa.

Noin klo 17 laitoin Metalliyrittäjälle viestiä että olisi ihan hyvä jos hän voisi kohta tulla kotiin. Kun hän sitten pääsi kotiin, tokaisin hänelle pää lavuaarissa että jos hän voisi soittaa sairaalaan että milloin sinne saa mennä. Sairaalasta annettiin lupa tulla vaikka heti mutta päätin vitkutella kotona kuumassa suihkussa vielä pari tuntia. Puolen tunnin automatka oli, noh, mielenkiintoinen. Penkinlämmitin täysillä ja oksennusämpäri sylissä. 😂 Sairaalaan kirjauduttiin noin klo 21.

Harmikseni pika-streptokokki näyte oli positiivinen ja jouduin heti antibioottitippaan, sain myös kipupiikin joka auttaakin mukavasti ja seuraavat tunnit menikin sängyllä pötkötellen. Kohdunsuu tällä hetkellä 2cm auki. Metalliyrittäjä lähti metsästämään itselleen iltapalaa jostain Kotkan yöstä. 

Klo 01:30 alkaa olla aika tukalat oltavat taas, saan uuden annoksen kipulääkettä ja keskustellaan epiduraalista. Jotenkin, vaikka olin päättänyt etukäteen että sen otan, niin siinä sekavassa mielentilassa aloin pähkäilemään kaikkea miksi ei kannattaisi ottaa. Ei mitään käryä mistä nuo ajatukset tulivat... Muistan kysyneeni Metalliyrittäjältä että ottaisiko hän sen nyt, jos tarjottaisiin. 😂 Noh päädyin loppupeleissä ottamaan epiduraalin koska kätilö kertoi anestesia tyypin olevan nyt paikalla ja jos myöhemmin haluankin piikin niin saatan joutua odottamaan jonkin aikaa. Epiduraalista seurasi sitten oksennus-show, ja kun oksentelu lakkasi, alkoi tärinä. Tärisin ihan hulluna jostain syystä vaikka ei ollut kylmä, kai se oli joku kehon oma tapa yrittää rentouttaa itsensä. Oli  mitä oli niin se hienosti esti minua nukkumasta ja tässä vaiheessa olin valvonut vuorokauden. Muistan miettineeni miten ihmeessä jaksaisin vielä synnyttää kun tuntui että olin aivan finaalissa. 

Klo 05:45 kohdunsuu on 7 cm auki, saan uuden annoksen epiduraalia ja oksennus-show alkaa taas. Menee onneksi lääkkeillä ohi. Tässä vaiheessa olen jo aika sekaisin väsymyksestä ja oksentamisesta. Klo 07 menee lapsivesi jonka jälkeen tunnen että pian alkaa tapahtua koska paineen tunne alkaa voimistua. Kohdunsuu on tässä vaiheessa 9cm auki. Klo 08:45 pyydän hoitajaa katetroimaan minut, ja hieman vastentahtoinen hoitaja hoitaa homman ja yllättyykin kuinka paljon virtsaa tulee. 

Tämän jälkeen paineentunne lisääntyy entisestään ja todetaan että kohdunsuu on täysin auki. Klo 09 kätilö lähtee huoneesta ja lisää oksitosiinitippaa koska supistukset laantuvat. Oksitosiini vaikuttaa samalla sekunnilla kuin kätilö poistuu ja hätääntyneenä huudan Metalliyrittäjälle että älä nyt päästä sitä kätilöä menemään että tämä tulee NYT. Metalliyrittäjä hakkaa soittokelloa ja kun kätilö ei 5 sekunnissa palaa, siirtyy hän ovelle huutamaan kätilöä paikalle, ensimmäisen kerran huomasin pienen hätääntymisen hänenkin äänessään. 

Klo 09:10 Kätilö palaa ja on ihanan rauhallinen ja toteaa että voidaan aloittaa ponnistaminen. Menen johonkin ihme tilaan jossa kuulen vain kätilön neuvot ja keskityn täysillä ponnistamiseen, kipua en juuri tunne tai huomaa. Muistan myös miettineeni että minähän en sitten tässä tilanteessa sano niitä  klassisia "ottakaa se ulos" ja "minusta ei ole tähän", huvittavaa että tuossa tilanteessa voi miettiä tuollasta. 😂 Muutaman ponnistuskerran jälkeen tajuan miten homma toimii ja klo 09:34 syntyy hyvävointinen tyttö. 💓👶 Sain tytön heti rinnalle, enkä kyllä siinä tilanteessa tajunnut mitä juuri äsken oli tapahtunut. Metalliyrittäjäkin taisi olla hieman sekaisin koska joudun patistelemaan häntä ottamaan kuvia tytön ensi hetkistä.

Selvisin synnytyksestä pelkillä nirhaumilla ja muutenkin jäi positiivinen fiilis koko hommasta. Avautumisvaihe kesti noin 20h ja itse ponnistusvaihe 24min. 

Olin yllättynyt siitä, kuinka naisen keho pystyy venymään, kirjaimellisestikin, ihan älyttömiin suorituksiin. Vaikka olin ihan finaalissa silloin klo 03-04 aikoihin, niin jostain löytyi sitä sisäistä voimaa hoitaa homma maaliin. Olin kuullut tällaisesta sisäisestä voimasta aikaisemmin, mutta yllätyin että sitä löytyi minustakin.