Puntilassa asuu nyt kaksivuotias!

 2v synttärit ja havaintoja äidin kadonneesta vauvasta

Päästiin lokakuun alussa viettämään  neidin 2v-synttäreitä. Kovasti jännättiin että pilaako jokin flunssa suunnitellun syntymäpäiväviikonlopun, mutta kaikki meni oikein hyvin. Synttäreitä vietetttiin siis koko viikonloppu, ja oli ihanaa huomata kuinka niin moni halusi tulla juhlistamaan meidän ei enää niin pientä vauvaa. 😍 Ensimmästen vieraiden kohdalla lahjoja vähä ihmeteltiin mutta kun sunnuntai-iltana viimeiset vieraat saapuivat lahjoineen, ne otettiin vastaan tyynen tottuneesti.

Tarjoiluissa mentiin tänä vuonna helpoimman kautta. Kakku tilattiin, suolaiset piirakat leipoi siskoni ja muuten mentiin ns. valmistuotteilla. Olin ensin harkinnut leipovani sitä sun tätä mutta totesin että arki on tällä hetkellä aivan liian kiireistä mihinkään ylimääräiseen. Toki olisin voinut painaa yövuoroa mutta jotenkin koen että mielummin olen levännyt ja hyväntuulinen äiti. 😁 Tarjolla meillä oli mm.  mustikka-valkosuklaa täytekakku, macaronseja, fasupaloja, kinkku- ja kasvispiirakkaa, suolatikkuja, keksejä ja pikkupullia.

Kuukausi -pari ennen 2v syntymäpäiviä, neidin kehitys otti taas aimo harppauksen eteenpäin kun uusia  sanoja alkoi tulla lisää päivittäin. Nyt hän osaa jo muodostaa kahden sanan lauseita, joista suosikkeja ovat "mamma me" (äiti mukaan), "pappa me" (isä mukaan), "kakka bort" (kakkavaipan vaihto) ja "Fasu kisi". Potkupyörällä mennään jo hurjaa vauhtia ja lastenohjelmat ovat alkaneet kiinnostaa pidempään kuin puoli minuuttia. Pottailu ei houkutteluista ja lahjomisesta huolimatta vieläkään maistu. Jotenkin hyvin alkanut potalla istuminen ei uhman myötä enää onnistu, enkä jaksa pakottaa. Kai se joskus taas alkaa  kiinnostaa... 😅 Läheisyyden kaipuu on kasvanut, ja etenkin päiväkotiviikon jälkeen huomaan kuinka hän hakeutuu kaikissa tilanteissa tankkaamaan läheisyyttä. 💕 Muuten neiti itsenäistyy päivä päivältä enemmän ja meitä vanhempia tarvitaan entistä vähemmän.