Puntilan maminaa

 Näin puhkesi meidän vauvakupla Asioita joihin ei koskaan pysty varautumaan, ei pysty uskomaan että se osuisi omalle kohdalle, lapsen vakava sairastuminen. Meidä pikkuneiti sairastui heinäkuussa 1-tyypin diabetekseen. Heinäkuun piti olla ihanaa aikaa, meillä oli melkein 2kk ikäinen iloinen vauva ja Metalliyrittäjälläkin odotettu  kesäloma. Muistan kuitenkin kuinka Ellenillä oli päivittäin kauheita uhmakohtauksia ja paha ummetus. Juuri tuon ummetuksen piikkiin laitoinkin ensin lisääntyneen juomisen ja vähentyneen ruokahalun, mutta kun olin viikon verran pyykännyt petivaatteita vaipan petettyä suuren virtsamäärän takia, aloin huolestumaan. Googlasin suoraan "diabetes oireet". Alitajuisesti tiesin. Päivystykseen lähdettiin eräs lauantai iltapäivä, oltiin laitettu neiti jo päiväunille ja söin itse lounasta kun googlasin taas "diabetes". Kun  hakutuloksissa silmiin osui teksti "hengenvaarallinen happomyrkytys" ilmoitin Metalliyrittäjälle että nyt muuten lähdetä

 Pikkusisko 💓 Pikkusisko oli yhtä täsmällinen kuin siskonsa ja syntyi rv 39+6. Hän on täydellinen pakkaus ja muistuttaa siskoaan, mutta on samalla ihan itsensä näköinen. Emme voisi olla onnellisempia.💕 Isosisko on ottanut uuden perheenjäsenen rakkaudella vastaan ja suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta ollaan vältytty. Suurin haaste isosiskolla on ollut ymmärtää että vauva tarvitsee äitiä välillä samaan aikaan kun hän, ja silloin hän on se joka joutuu odottamaan vuoroaan. Ei aina ihan helppoa pienelle uhma-ikäiselle... 😅 Nyt 6 viikon kokemuksella sanoisin että vauva on rauhallinen ja on aika helpostikin tullut osaksi meidän arkea. Toku äitinä saan päivät pitkät mennä pää kolmantena jalkana mutta toisaalta tuntuu että päivä päivältä kaikki helpottuu.  Tällä hetkellä pyöritän arkea yksin kotona lasten kanssa joten kirjoittelen synnytyskertomuksen sekä vauvan ensimmäisistä viikoista kunhan ehdin ja jaksan. 😅  Nauttikaa kesästä! 🌞

 Ihanan kamalat viimeiset hetket,  RV 37-40 Äitiysloma; nauti, tee asioita mistä saat energiaa ja nuku kun vielä voit. Ööh nää. Minun kohdallani raskauden viimeiset viikot olin lähinnä "yritä saada maailma valmiiksi ennen synnytystä" - moodissa. Samanlainen fiilis kuin olisin jäämässä kesälomalle. Vaikka en todellakaan ole. 😅 Kroppa ja pää oli hajalla liitoskivuista eli liikkumattomuudesta ja öisin en pystynyt nukkumaan koska kivut ja närästys pakottivat kokoajan vaihtamaan asentoa. Ainoastaan tieto siitä että raskaus olisi pian ohi piti minut järjissäni. Onneksi näihin viikkoihin sisältyi myös paljon kivoja juttuja kuten vappu ja äitienpäivä. Kahden koronavuoden jälkeen oli esim. kiva päästä ihmisten ilmoille, perinteiselle vappulounaalle.  Pari viikkoa ennen laskettua aikaa, vauva laskeutui, eli vatsani tipahti alemmas ja oloni oli melkein normaali ja pystyin nukkumaan paremmin kuin moneen kuukauteen. Uni on minulle todella tärkeä osa henkistä hyvinvointia, olen nimittäin

 Loppusuora häämöttää RV 31-36 Raskauden loppusuora alkaa jo häämöttää kun viimeiset 10 viikkoa lähtee rullaamaan. Näihin viikkoihin onkin mahtunut paljon kivoja juttuja ja hei, ollaan oltu suht terveinä!  Ystävät järjestivät minulle babyshowerit ja sitä on aina niin otettu kun joku viitsii nähdä vaivaa. 💖 Olin ensin sitä mieltä etten tällä kertaa tarvi mitään vauvakutsuja, mutta (koska arvasin että jotain kuitenkin järjestetään) ilmoitin että jos jotain järjestetään niin sitten vaan pienimuotoisesti rentoa oleskelua ja syömistä. 😄 Toiveeni huomioitiin, ja sain ihanat, tähän tilanteeseen sopivat babyshowerit. 😍 Näihin raskausviikoihin kuului myös äitiysloman aloitus joka ei kyllä alkanut hetkeään liian aikaisin. 😅 Lepoa, lepoa, lepoa oli neuvolatädin pääasiallinen viesti neuvolakäynneillä ja hän kyseli myös että onhan meillä kaikki valmiina ennenaikaisen synnytyksen varalta. Ei onneksi määrää vuodelepoa mutta suosittelee jättämään fyysiset rasitukset minimiin. Raskaus alkaa siis tu

 Raskaus ja korona En enää tiedä kirjoitanko blogia raskaudesta vai sairastamisesta... 😅 Tuntuu että jokaista raskauden vaihetta varjostaa jokin sairaus. Toisaalta olihan se tiedossa että ensimmäinen vuosi päiväkodissa yhdistettynä raskauden aiheuttamaan alentuneeseen vastustuskykyyn on juuri tätä. Tällä kertaa tosin tartunta tuli työpaikalta ja tällä kertaa se oli SE korona.  Monet ovat puhuneet että tauti on kuin lievä flunssa, toisaalta he ovat oikeassa ja toisaalta täysin väärässä. Meille rokotetuille tauti oli flunssan tapainen höystettynä kauhealla väsymyksellä. Itselläni tukkoisuus vielä lisäsi väsymystä kun en kyennyt missään asennossa lepäämään niin että olisin pystynyt vapaasti hengittämään ja niin että iso vatsani ei olisi aiheuttanut kiputiloja. Piti aina valita jompikumpi.. 😑 Olin perheestämme ainoa joka selvisi ilman kuumetta ja siitä kiitän kolmea rokotetta, mutta olihan se raskasta, kuten kaikki hengitystieinfektiot näin raskausaikana. Verenohennus-lääkityksen tarvett

 Tahdotteko tietää sukupuolen? - Ehdottomasti! Raskauden puoliväli ylitetty! Ai kyllä tätä hetkeä oli odotettu, jospa nyt hetken saisi nauttia siitä kuuluisasta raskauden hehkusta... Heh heh. 😄 Hehku loisti näilläkin viikoilla poissaolollaan, tosin epäilen että syynä oli taas uusi flunssa- ja vatsatautikierre joista saimme koko perheen voimin taas nauttia. Tuntui että meidän perheessä ei tervettä päivää nähty ja se taas johti siihen että suurin osa tästä ajasta vietettin kotona. Voin kertoa että vaikka kuinka olen kotihiiri ja nautin hengailla kotihousuissa sohvannurkassa niin nyt alkaa riittää. Lokakuusta lähtien olen lähinnä poistunut kotoa kauppaan. Onneksi sentään pahoinvointi on hellittänyt ja voin nauttia laskiaispullista. 😉 Valitusvirsi sikseen, tähän ajanjaksoon mahtui onneksi myös iloisia asioita, niistä tärkeimpänä tietysti rakenneultra. Onnistuttiin välttämään kaikki flunssat, koronatartunnat ja eristykset ja päästiin sovittuna ajankohtana katsomaan meidän pientä. 💓 Liikk

 Alkuvuoden kuulumisia (muutakin kuin sairastelua ja raskaushöpötystä) Vaikka tuntuu että elämä pyörii lähinnä raskauden ympärillä, höystettynä milloin milläkin taudilla, niin uskokaa tai älkää niin siellä täällä on päiviä jolloin ollaan terveitä ja nautitaan elosta. 😄 Valoisan aikaan yritetään ulkoilla ja käydä pienillä kävelyillä. Pikkuneiti sai joulupukilta lahjaksi Stigan ja se onkin ollut hitti.  Ellenin toinen lempipuuha pulkkailun ohella on ollut lumen kolaaminen. Ja lumestahan ei ole ollut puutetta tänä talvena... Auta armias jos neiti näkee että Metalliyrittäjä on ulkona lumitöissä ilman häntä, siinä unohtuu kaikki uhmat ja ulkovaatteet on päällä alle aika yksikön... Kuulemma päiväkodissakin Ellenin ulkoilut koostuu lähinnä kolaamisesta. 😅  Tänä talvena neiti on myös saanut kokeilla hiihtämistä ensimmäisen kerran, kun löysin kirppikseltä käytetyn suksipaketin. Sauvat ovat "pikkuisen" liian pitkät mutta neiti hiihti ensimetreistä lähtien kuin olisi aiemminkin hiihtä

 NT-ultra ja rv 14- 20 Ensimmäisen ajan nt-ultraan jouduin perumaan koska flunssa se vain jaksoi jyllätä... Marraskuun loppupuolella kuitenkin vihdoin päästiin moikkaamaan Bebeä. Jännitin TODELLA paljon, kuuluisiko syke, olisiko kaikki hyvin? Kätilö oli ihanan rauhallinen ja lempeä ja hyvin nopeasti kertoi että Bebellä näyttäisi olevan kaikki hyvin, NT-mitta oli normaali ja vauva näytti kehittyneen viikkoihin sopivalla tahdilla. Saimme nähdä kuinka pikkuinen potki ja nyrkkeili ja oli muutenkin virkeä, mitään hyvää sivuprofiili kuvaa emme hänestä oikein saaneet. 😅  Raskauspahoinvointi se vain jatkui. Välillä oli parempia päiviä jolloin jaksoin jopa kotona imuroida, toisina olin täysin toimintakyvytön. Noin viikko ennen joulua, oisko ollu rv 17 oloni parani sen verran että pahoinvointia esiintyi enää aamuisin, ja siihenkin auttoi jos sain syötyä aamupalaa ennen kuin tein yhtään mitään muuta. Tuntui kuitenkin ihanalle että päivisin pystyin jo joinain päivinä syödä ja olla suht normaalist

 Aika ennen NT-ultaa eli  rv 8-13 Plussaamisen jälkeinen ihana olo ja toive siitä että pahoinvointi ei ehkä iske tässä raskaudessa, katosi kuin pieru saharaan noin rv 8. Voin pahoin 24/7 ja oksensin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olo on kuitenkin rauhallisempi kuin ensimmäisen raskauden alussa, silloin pahoinvointia lisäsi jännitys uudesta elämänvaiheesta.  Söin lähinnä mehujäitä, suolapähkinöitä ja satsumia Varhaisultran jälkeen perheeseemme iski myös viikkoja kestävä flunssakierre joka teki tästä ajasta lievästi sanottuna mielenkiintoista... En varmaan eläessäni ole ollut niin loppu kuin tällä ajanjaksolla. Ellenin vakiolause minun päivittäiseen zombi-oloon oli "mamma pipi". Tuntui kurjalta etten jaksanut touhuta ja ulkoilla neidin kanssa juuri ollenkaan, pahimpina päivinä lapsenvahtina toimi lähinnä Pipsa Possu, Blippi ja Muumit.  Ainoa asia joka piti minut järjissäni oli, että koska pahoinvointi oli niin rajua, pikku Bebellä olisi todennäköisesti kaikki hyvin. 💗 Kuitenk

 Plussaaminen ja aika ennen varhaisultraa Muutaman kuukauden kuluttua siitä kuin annoimme vauvalle luvan tulla, plussasin. Elettiin syyskuuta ja epäuskoisena tein kolme testiä ennenkuin uskoin asian todeksi. Muistan ajatelleeni että tulipa tämä nyt nopeasti, hiukan jopa hävetti miten nopeasti. Ollaan onnekkaita. 💗 Päätämme pitää asian salaisuutena muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Olo on mitä mainioin ja ainoastaan sykkeen nousu rasituksessa paljastaa itselleni että jotain sisälläni tapahtuu. Pystyn syömään normaalisti ja kahvikin maistuu. Olisikohan tämä poika kun voin niin hyvin? Sitten kaivelen Ellenin odotuksen blogikirjoituksia ja huomaan että tuolloinkin pahoinvointi alkoi vasta viikoilla 7-8. Elättelen kuitenkin viimeiseen asti toivetta siitä että saan nauttia myös alkuraskaudesta ilman sen suurempia kremppoja. Jännitän varhaisultraa. On lokakuu ja vietetään  kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta. Onkohan tämä sattumaa, mitä jos me ollaan yksi niist