Puntilan maminaa

 Tahdotteko tietää sukupuolen? - Ehdottomasti! Raskauden puoliväli ylitetty! Ai kyllä tätä hetkeä oli odotettu, jospa nyt hetken saisi nauttia siitä kuuluisasta raskauden hehkusta... Heh heh. 😄 Hehku loisti näilläkin viikoilla poissaolollaan, tosin epäilen että syynä oli taas uusi flunssa- ja vatsatautikierre joista saimme koko perheen voimin taas nauttia. Tuntui että meidän perheessä ei tervettä päivää nähty ja se taas johti siihen että suurin osa tästä ajasta vietettin kotona. Voin kertoa että vaikka kuinka olen kotihiiri ja nautin hengailla kotihousuissa sohvannurkassa niin nyt alkaa riittää. Lokakuusta lähtien olen lähinnä poistunut kotoa kauppaan. Onneksi sentään pahoinvointi on hellittänyt ja voin nauttia laskiaispullista. 😉 Valitusvirsi sikseen, tähän ajanjaksoon mahtui onneksi myös iloisia asioita, niistä tärkeimpänä tietysti rakenneultra. Onnistuttiin välttämään kaikki flunssat, koronatartunnat ja eristykset ja päästiin sovittuna ajankohtana katsomaan meidän pientä. 💓 L...

 Alkuvuoden kuulumisia (muutakin kuin sairastelua ja raskaushöpötystä) Vaikka tuntuu että elämä pyörii lähinnä raskauden ympärillä, höystettynä milloin milläkin taudilla, niin uskokaa tai älkää niin siellä täällä on päiviä jolloin ollaan terveitä ja nautitaan elosta. 😄 Valoisan aikaan yritetään ulkoilla ja käydä pienillä kävelyillä. Pikkuneiti sai joulupukilta lahjaksi Stigan ja se onkin ollut hitti.  Ellenin toinen lempipuuha pulkkailun ohella on ollut lumen kolaaminen. Ja lumestahan ei ole ollut puutetta tänä talvena... Auta armias jos neiti näkee että Metalliyrittäjä on ulkona lumitöissä ilman häntä, siinä unohtuu kaikki uhmat ja ulkovaatteet on päällä alle aika yksikön... Kuulemma päiväkodissakin Ellenin ulkoilut koostuu lähinnä kolaamisesta. 😅  Tänä talvena neiti on myös saanut kokeilla hiihtämistä ensimmäisen kerran, kun löysin kirppikseltä käytetyn suksipaketin. Sauvat ovat "pikkuisen" liian pitkät mutta neiti hiihti ensimetreistä lähtien kuin olisi aiemminkin hi...

 NT-ultra ja rv 14- 20 Ensimmäisen ajan nt-ultraan jouduin perumaan koska flunssa se vain jaksoi jyllätä... Marraskuun loppupuolella kuitenkin vihdoin päästiin moikkaamaan Bebeä. Jännitin TODELLA paljon, kuuluisiko syke, olisiko kaikki hyvin? Kätilö oli ihanan rauhallinen ja lempeä ja hyvin nopeasti kertoi että Bebellä näyttäisi olevan kaikki hyvin, NT-mitta oli normaali ja vauva näytti kehittyneen viikkoihin sopivalla tahdilla. Saimme nähdä kuinka pikkuinen potki ja nyrkkeili ja oli muutenkin virkeä, mitään hyvää sivuprofiili kuvaa emme hänestä oikein saaneet. 😅  Raskauspahoinvointi se vain jatkui. Välillä oli parempia päiviä jolloin jaksoin jopa kotona imuroida, toisina olin täysin toimintakyvytön. Noin viikko ennen joulua, oisko ollu rv 17 oloni parani sen verran että pahoinvointia esiintyi enää aamuisin, ja siihenkin auttoi jos sain syötyä aamupalaa ennen kuin tein yhtään mitään muuta. Tuntui kuitenkin ihanalle että päivisin pystyin jo joinain päivinä syödä ja olla suht n...

 Aika ennen NT-ultaa eli  rv 8-13 Plussaamisen jälkeinen ihana olo ja toive siitä että pahoinvointi ei ehkä iske tässä raskaudessa, katosi kuin pieru saharaan noin rv 8. Voin pahoin 24/7 ja oksensin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olo on kuitenkin rauhallisempi kuin ensimmäisen raskauden alussa, silloin pahoinvointia lisäsi jännitys uudesta elämänvaiheesta.  Söin lähinnä mehujäitä, suolapähkinöitä ja satsumia Varhaisultran jälkeen perheeseemme iski myös viikkoja kestävä flunssakierre joka teki tästä ajasta lievästi sanottuna mielenkiintoista... En varmaan eläessäni ole ollut niin loppu kuin tällä ajanjaksolla. Ellenin vakiolause minun päivittäiseen zombi-oloon oli "mamma pipi". Tuntui kurjalta etten jaksanut touhuta ja ulkoilla neidin kanssa juuri ollenkaan, pahimpina päivinä lapsenvahtina toimi lähinnä Pipsa Possu, Blippi ja Muumit.  Ainoa asia joka piti minut järjissäni oli, että koska pahoinvointi oli niin rajua, pikku Bebellä olisi todennäköisesti kaikki hyvin. ?...

 Plussaaminen ja aika ennen varhaisultraa Muutaman kuukauden kuluttua siitä kuin annoimme vauvalle luvan tulla, plussasin. Elettiin syyskuuta ja epäuskoisena tein kolme testiä ennenkuin uskoin asian todeksi. Muistan ajatelleeni että tulipa tämä nyt nopeasti, hiukan jopa hävetti miten nopeasti. Ollaan onnekkaita. 💗 Päätämme pitää asian salaisuutena muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Olo on mitä mainioin ja ainoastaan sykkeen nousu rasituksessa paljastaa itselleni että jotain sisälläni tapahtuu. Pystyn syömään normaalisti ja kahvikin maistuu. Olisikohan tämä poika kun voin niin hyvin? Sitten kaivelen Ellenin odotuksen blogikirjoituksia ja huomaan että tuolloinkin pahoinvointi alkoi vasta viikoilla 7-8. Elättelen kuitenkin viimeiseen asti toivetta siitä että saan nauttia myös alkuraskaudesta ilman sen suurempia kremppoja. Jännitän varhaisultraa. On lokakuu ja vietetään  kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta. Onkohan tämä sattumaa, mitä jos me oll...

 Baby nro 2 Paljon huhuttu vauva on vihdoin totta! 💓 Kyllä hänestä onkin puhuttu, monet "tiesivät" taas että olen raskaana jo kauan ennen kuin pikkuinen oli edes "tehty"... 😂 Hauskaa miten edellisen raskauden alku toistuu kuin kopiona tässä toisessa. No oli miten oli, nyt sitä ollaan virallisesti raskaana. Läheisille kerrottiin aika pian, heti varhaisultran jälkeen. Ellenille kerrottiin vasta ensimmäisen "oikean" ultran jälkeen, jottei hän selittäisi kaikille mamman masussa kasvavasta sisaruksesta ennen kuin varmistimme, että bebellä on kaikki hyvin tähän mennessä.  Voin kertoa että raskaaksi tuleminen näin syksyllä, kun lokakuussakin vietetään kansallista raskauden ja lapsen menetyksen tietoisuuskuukautta, oli hiukan rankkaa. Kun Instagram oli täynnä kuolleita lapsia ja keskenmenoja tarinoita oli välillä vaikea pysyä positiivisena ja toiveikkaana siitä, että meidän pikkuisella on kaikki hyvin masussa.  Pelot olivat onneksi turhia ja 12vkon ultra...

 2v synttärit ja havaintoja äidin kadonneesta vauvasta Päästiin lokakuun alussa viettämään  neidin 2v-synttäreitä. Kovasti jännättiin että pilaako jokin flunssa suunnitellun syntymäpäiväviikonlopun, mutta kaikki meni oikein hyvin. Synttäreitä vietetttiin siis koko viikonloppu, ja oli ihanaa huomata kuinka niin moni halusi tulla juhlistamaan meidän ei enää niin pientä vauvaa. 😍 Ensimmästen vieraiden kohdalla lahjoja vähä ihmeteltiin mutta kun sunnuntai-iltana viimeiset vieraat saapuivat lahjoineen, ne otettiin vastaan tyynen tottuneesti. Tarjoiluissa mentiin tänä vuonna helpoimman kautta. Kakku tilattiin, suolaiset piirakat leipoi siskoni ja muuten mentiin ns. valmistuotteilla. Olin ensin harkinnut leipovani sitä sun tätä mutta totesin että arki on tällä hetkellä aivan liian kiireistä mihinkään ylimääräiseen. Toki olisin voinut painaa yövuoroa mutta jotenkin koen että mielummin olen levännyt ja hyväntuulinen äiti. 😁 Tarjolla meillä oli mm.  mustikka-valkosuklaa täytekakk...